Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Kuinkas moni vielä tekee hankintahakkuita moottorisahalla ja minkälaisia savotoita. Itse tulee aina noin 100 mottia talven aikana harvennuksia sahattua.
Toiset vääntää käsin ja toiset kuormaajalla. Ei kiinnostaisi enää nuo metsurin vääntöhommat. Lopettaisin metsähommat heti, jos ei olisi kuormaajaa käytössä, käsipelillä en alkaisi puita siirrellä ja konkeloita purkaa.
Vähän nuorempana oli nuo kelkalla puun ajot parasta hupia. Sitten kävi talvet epävarmoiksi. Kerrankin oli vähälumista pitkään ja kohta lumetonta ja pahin kivikkorinne ajamatta. Sitten tuli yllättäen 10 senttiä lunta ja isäukko piti ottaa avuksi että saadaan rinne tyhjäksi ennenkö sulaa voitelut, kauheata kolutusta se oli, mutta ei siinä ollut kuin joku 20 mottia, puut huilasi alamäkeen ja samalla valosalla ne oli tienvarsi pinossa. Oli järeää mänty-koivu sekametsää, eikä sitten edes paljon havuja kivikon päällä. Sen jälkeen kelkkahommia olen tehnyt vain Lapissa, kun on pieniä kuvioita, jänkiä tai kuusentaimikon päältä pitänyt viedä koivut pois.
Joo, se häntä m.sahan perään on hyvä konsti, jos ei kehtaa 3-m:n mittakeppiä raahata. Nuorena oli 2-m:n mittakeppi jossa oli 6 ja 10 jalan kaivospuulle merkkiurat. Kaarisaha oli rakennettu niin, että sen kahvalla merkittiin metrisen halon leikkuukohta.
2 metrisen teossa mittahäntä oli kätevin. Sen kun kiinnitti parilla pienellä pultilla rystysuojaan, niin ei se haitannut muuta käyttöä yhtään. Nestekaasuletkusta sai hyvä, jäykähkön hännän. Nyt en kylläkään käytä muuta kuin silmää, jos sahailemaan alan.
harrastelija: – mihin kohtaan merkkasit 2-metriseen mittaan 10 jalan merkin?
2-m oli kuusipölli, 6 jalkaa oli mäntysulli n. 183 cm se rengastettiin mitan päästä tai jotkut teki mitan tyvipäähän oman loven. 10 jalkainen oli n. 305 cm, joten rengastus vähän yli puolivälin. Vaaranahan oli sotkea se metrin mittaan, mutta kaarisahassa oli luonteva metrin mitta.
Oli myös pelkkä metrin mitta kuusikon pölleille, se kävi koivullekin. Palstallahan tehtiin kaikki tukkipuuta pienemmät olipa laji mikä tahansa. Koivu hakattiin metrin mittaiseksi moteiksi.
Metrinen kuusi oli laji sinänsä. Pituus tarkistettiin kolmelta kantilta, sahan ei kyllä kärsinyt puoltaa! viimeinen lusto painettiin kuorimaraudalla pois, nilaa ei saanut jäädä. Tarkistuksissa sai pöllit pinota vasta pomon käynnin jälkeen. Suotta tuotetta ei kutsuttu ”riimaksi”.
2 pinomottia/pv oli normaali taksa metsurille, jotkut hurjastelivat 3 mottia/pv – pyhäaika tahtoi heillä mennä sitten ”rentoutumiseen”.
Omat hankintahakkuut on jääneet kovin vähiin, vain 60 m3 :n kelkkasavotta, siinäkin oli tekemistä, meni kolmenkuukauden vapaapäivät.
Nuorena kotona ollessa lomapäiviä meni mukavasti kun hankintapuita ajettiin traktorilla tienvarteen. Varusteena oli MF 165, uusilla ketjuilla ja reellä varustettuna, siinä minulla olikin mieluinen kuljettajan tehtävä.
Nuorella miehellä olikin aamulla kiire metsään, koska naapurin mies oli isällä kaverina hakkamassa ja hän teki aina aamulla tulet taukopaikalle, ne kutsuivatkin aamupimeällä sopivasti ajomiestä metsään.
70- luvulla oli vielä rajoituksen alaisia tiloja, joista oli mahdollista hakata n. vuoden kasvu, hyvin usein se oli 150 m3, lisäksi seuraavan talven polttopuut. Rajoitusten poistuttua leimikot suureni ja firmat alkoi hoitaa savotan metsästä alkaen.
Kuluneen reilun vuoden aikana kolme yli sadan kuution savottaa ensiharvennusta (kuitua / energiapuuta), kun aikaa on ollut. Lisäksi muutama kymmenen kuutiota tuulenkaatoja sekä polttopuita itselle pihapiiristä ja jokunen pihapuu kavereiden tonteilta, yhteensä nelisensataa mottia. Kohteet koneellisen korjuun kannalta hankalia, jolloin omalla työllä on huomattava merkitys metsikön jatkokehityksen ja myöhempien hakkuutulojen kannalta eikä suorittavan portaan tarvitse marmattaa kelvottomista leimikoista.
Tällä haavaa ei ole palavaa halua lähteä ehdoin tahdoin nujuamaan hakkuulle milloin vesi-räntä- tai lumisateessa, milloin vertaimevien hyönteisten ympäröimänä tai eväät jäädyttävässä pakkasessa. Mutta eiköhän ennen pitkää aika taas kultaa muistot höystettynä pystykauppaleimikoiden mahdollisesti huonolla korjuujäljellä ja savotalle tulee taas lähdettyä.
Minun tietojeni mukaan kuusesta tehtiin 1- 2 metristä ”massaa” ja rallikkaa viiteen sentiin. Rallia ei kuorittu. Männystä tehtiin kaksimetristä”sullia” ja virheettömästä puusta kaivospölliä pituudet vahvuuden mukaan 4, 5, 6, 8, 10 ja 12 jalkaisia.
Katkontatarkkuus oli paperipuulla sentti metriä kohti, kaivospuulla puoli senttiä koko pöllillä ja kaikissa katkaisu suoraan.
Moottorisahan jälki katkaisussa oli liian karkea ja karvainen, ei kaikille kelvannut.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään