Olen toiminut nyt päätoimisena metsätalousyrittäjänä v. 2008 lähtien ja   hankintahakannut  moottorisahalla metsissäni n. 12000 mottia, josta olen pitänyt päiväkirjaa jokaisesta hakkaamastani  palstasta. Päivä tuotokset ovat vaihdelleet n.6,5 motin ja 22 motin välillä. Pienimmät tuotokset ovat tulleet pieniläpimittaisista kuusikoista ja isoimmat koivikon ylispuu hakkuista. Sahaus aikani päivässä on ollut n.6 tuntia tehokasta aikaa. Eli tuotos vaihtelee tosi paljon palstan mukaan. Olen katsonut  tuon  Topin hankintahakkuu videot ja muistaakseni siinä oli kyse siitä onko  järkevää hakata metsurityönä vaiko käyttää konetyötä. mikäli käsin tehtynä tuotos jää alle 18 motin on hinnallisesti järkevämpi käyttää konetta. Tässä en ota kantaa jäävän puuston laatuun ja tiheyteen. Tuohon 18 motin lukuihin kyllä pääsee tuommoisissa  ylitiheissä riukuuntuneissa männiköissä, jossa karsinta ja kasaus suoritetaan  videoissa näkyvällä tekniikalla. Mutta ensiharvennus kuusikoissa jäädään kauas siitä.

Noista Kiuruveden Metsolan videoista saa hyvää kontrastia ja vertailupohjaa omalle tekemiselle. Toinen juttu on, kannattaako meidän hankintahakkaajien lähteä tavoittelemaan erinomaisen korkeaa tuottavuutta hakkuulla, kun joka tapauksessa hävitään varmasti konetyölle.

Tein ensimmäisen ensiharvennukseni 15-vuotiaana ja kuuden tunnin päivittäisellä työajalla laskettuna työn tuottavuus oli 6,7 kiintoa/päivä. Palsta oli hyvälaatuinen männikkö, selkeä kohde aloittelijalle. Sen jälkeen en ole yhtä hyvää ensiharvennuspalstaa tullut tehneeksi, kun ne onnistuu koneellakin. Oma työpanos on ollut yleensä viisaampaa laittaa haasteellisempiin kohteisiin, tyypillisesti olosuhteiltaan nuoren metsän kunnostusta muistuttaviin, vaikka ropsia tekisikin. Tuottavuus on vaihdellut harvennuksilla noin puolesta kuutiosta kahteen per tankillinen, joka kestää pyöreästi tunnin verran. Henkilökohtainen ennätys on noin 25 kuutiota päivässä, kun myrskutyyli oli sattunut kaatamaan juoksevaa tukkinärettä nätisti aukon laidasta.

Viime savotta oli ensiharvennus noin 12-metrisessä sekametsikössä, jossa kuusta, koivua, mäntyä, leppää ja jokunen haapa ja vaahterakin. Päätin tämän tehdä vajaa vuosi takaperin pysytelläkseni koronaeristyksessä maaseudulla. Päivätuotos oli noin neljä kiintoa.

Kuutiot ovat huono mittari oman työn arvolle, jos hoitotarvetta on korjuuolosuhteiltaan vaikeissa kohteissa. Konekuskit kiroavat vaikeita kohteita eikä metsänomistajakaan ole sitten hakkuujälkeen tyytyväinen. Moton kopista pitäisi nähdä kymmenen metrin päähän, moottorisahan kanssa käyskennellessä voit vilkaista puita monelta puolelta, kun rauhassa teet. Hyödyt korostuu tulevissa hakkuissa.

Taannoin tein leimausselostetta omalle tilalle ja mukaan tuli yksi noin 15 vuotta takaperin ensiharventamani kuusikko. Puut on niin suoria, että lenkouden takia ei pitäisi tarvita tukin mitat täyttävää puuta kuiduksi tehdä. Hyvä ensiharvennusjälki näkyy 2. harvennuksen tuloissa.

Sanoisin kuitenkin, että nuoret metsät kannattaisi hoitaa raivaussahatyönä etupainoisesti niin, että koittaisi edellytykset hyvin onnistuvalle koneelliselle hakkuulle. Ja jos vielä intoa on lähteä hankintahakkuulle, niin sitten rauhallisesta työstä nauttien pääsee hyvään tuottavuuteen.

Raivaussahalla taimikon siihen asentoon, että tosiaan edellytykset hyvin onnistuneelle konehakkuulle muodostuu. Paljon on kannattavuudesta täällä palstallakin puhetta piisannut, kuten myös uudistamistoimien kustannusten korkotuottokannasta.

Itsellä hankintahakkuu tulokset sieltä häntäpäästä moteissa ja muutenkin kannatavuuden olen mutulla hahmotellut. Tarkat laskijat tuppaavat vain laskujaan tehdä, usein kaiken lisäksi metsäkin perittyä tai edullullisesti sukulais/sukupolvenvaihdos kaupalla hankittua. En tiedä miten toisten tuottavuus /kannatavuus on, itse olen olosuhteisiin nähden tyytyväinen. Hiljalleen tahtia hiljennetään ja ulkoistetaan pikkuhiljaa, jotta voi nauttia tiluksistaan kaikessa rauhassa kasvua ihaillen.

Perintömetsät ei ole juurikaan sen edullisempi kuin ostopalstat on olleet. Niitähän myytiin aikoinaan parhaita ”tiskin altakin” etukäteen sopien.  Muistan sen ajan , kun myyntiin tulevat palstat hävisi myynnistä joskus jo ennen tarjouskierrosta.  Vain ne ”paskimmat” rääseiköt jäi usein  muiden ostajien kilpailtaviksi.  ”Etupiiritietoa” käytettiin ilm. silloinkin hyväksi. Ja metsävähennys muuttaa tilanteen perintöverojen maksun ja sen jälkeen suurempien myyntiveromaksujen vuoksi usein melko tasapuoliseksi.  Joku on kehunut joskus tälläkin palstalla niitäkin kauppoja , kun jo ensimyynnillä on saatu palstan kauppahinta kuitattua eikä ole tarvinnut edes kaikkia puita myydä.  Veronmaksajat kustantaa  uuden palstan ostonkin  osittain  verovähennyksen muodossa.  Mutta sopiihan sekin mielestäni koska puun hinnat on halpuutettu muun yhteiskunnan ja varsinkin metsäteollisuuden eduksi.  Typerää koettaa kohottaa ostopalstojen hankkijoita jotenkin muka ylemmäs perintömetsien hoitajia.    Perintöverot n. 12 % metsän käyvästä arvosta , siihen lisäksi suunnilleen joka 3. myyty puu verottajalle.  Metsävähennyksen käyttäjät maksaa vain  max 12 % puun myyntiveroa jos pitävät metsän itsellään tai muuten mulkkaavat palstan arvon matalaksi ja myynnin yhteydessä säästyvät metsävähennyksestä saamansa edun palautukselta. (sen esimerkin esittäjäkin on vieraillut joskus palstalla). Voi lähennellä semmonen kulanssitoiminta jo metsän raiskausta joka ennen oli kiellettyä mutta nykylain myötävaikutuksella entistä helpompi toteuttaa.

Ja voi kannattavuus olla toki muutakin kuin taloudellista. Vaikkapa kunnonkohotus paikka ”mystisille metsätyömiehille” ja ympäristön pysymistä mukavan näköisenä , puusto kasvukyisenä & terveenä  , marjastuspaikat kunnossa , metsä monimuotoisena ja eläimillekin mieleisenä jne.