Keskustelut Metsänhoito Hankintahakkuun kannattavuus

Esillä 10 vastausta, 161 - 170 (kaikkiaan 173)
  • Hankintahakkuun kannattavuus

    Merkitty: 

    Katselin YouTubesta Kiuruveden Metsolan videoita hankintahakkuun kannattavuudesta(4.1.2019). Joku katsoja kirjoitti jo videon kommenteissa ihmettelynsä määrästä, mitä pitäisi päivässä hakata, että työ olisi kannattavaa. Samaa ihmettelen minäkin. Toppi sanoo videossa seuraavaa:”Fakta on se,et ensharvennuksella, oli se nyt se se rungon koko mikä tahhaan,niin se hakkuun päivätuotos pitäs olla yli 15 kiintoo päivässä. Jo sanotaan tuommosella satalitrasella puulla ja mitä pienempään puuhun mennään, niin tottakai sitä isompi.” Pidän kymmeniä vuosia ammattimetsurina työskennelleenä tuota vaatimusta melko järjettömänä. Päteekö tuo vaatimus kaikissa olosuhteissa? Talvella metrin lumessa ja kun puusto on lumista? Päivinä, kun valoisaa on vain muutama tunti? Kun ensiharvennusta tehdään metsässä, josta lähtee vain muutamia kymmeniä kiintoja? Pienempää puuta pitäisi siis saada vielä enemmän?? Jokainen, joka on vähänkin hakannut, tietää, että rungon pienentyessä myös tuotos pienenee, se on fakta. Tuo , mitä Toppi piti vähimmäisvaatimuksena hankintahakkaajalle, on mielestäni hyvä tulos ammattimetsurille ensiharvennuksella hyvissä olosuhteissa. Hankintahakkaajalle ei ole mitään kannattavuusrajaa. Itse tein joskus hankintahakkuun, jossa sain 6 kiintoa päivälle(samalla raivailin moottorisahalla karkeasti). Sain mieleiseni työjäljen, ja pidin hakkuuta myös taloudellisesti kannattavana. Toisessa, samaan asiaan liittyvässä videossa Toppi näyttää käytännössä, miten kannattavuutta saadaan lisättyä. Lähtökohta on tietysti ykkösluokan, melko järeä ensiharvennuskuusikko. Ensin kaadetaan yksi puu siirtelykaadolla. Tyvipölli karsitaan ja katkotaa, latva jää tekemättä. Seuraavaksi kaadetaan toinen runko,tämä ensimmäisen päälle vinottain ristiin ja siinäpä se käytännön opetus onkin. Tempoa pitää kuulemma lisätä. Olisi mielenkiintoista nähdä opetusvideo, ilman mitään välikommentointia, millaista tuhon tuohon yli 15 kiinnon päivävauhtiin johtava työskentely on. Kommentointi sitten jakson lopussa. Parinkymmenen minuutin pätkä riittäisi.

  • mettämiäs

    Tässä keskustelussa otsikkona on hankintahakkuun kannattavuus; kysytäänpä esim. nimimerkiltä Jätkä, paljonko on tullut viimeisen kolmen (3) vuoden aikana hakattua hankintapuuta ja minkälainen on ollut hankintahakkuun kannattavuus?

    Juppe

    Onnittelut kaikille työsaavutuksista, olette kumonneet väitteen ettei työnteolla voi tulla miljonääriksi.

    Jätkä

    Jätkän hankintahakkuut ovat viimevuosina jääneet omien polttopuiden hankintaan, eikä nekään ole kolmen vuoden aikana tapahtuneet yksin. Paraimmillaan on töitä tehty kahtena päivänä pystystä klapeiksi ja katon alle ja työssä on ollut vävy ja hänen kaksi poikaansa, Jätkä on toiminut masinistina.

    Kunto on nyt sen oloinen, että aioin jo lähteä tempaisemaan puita nurin ja kyytiin, mutta pieni harjoituskierros traktorilla 70 senttisessä lumessa sai päähän toisenlaiset ajatukset.  Kaksi korkealaitaista peräkärryä olisi tarkoitus murjaista kuivumaan, mutta toennii` jos odottelisi hankien asettumista.

    Juppe. Ei tuolla työllä – vaikka tekisi sitä vaikkapa Metsämiehen mahdilla ( joka on kyllä kova, mutta oksatonta mäntyä kyllä silppuaa aika paljon, aikaa vie mittaus ja kolmosen kasaus.)

    Tuohon kuusitukkileimikon hakkuutaksaan mainitsen, että se oli ”mitätön” silloin ja olisi vielä nytkin, vaikka euroiksi muutettaisiin suoraan , eli n. 6 markkaa kuutio, 6 € tänä päivänä hakkuutaksaksi ei olisi liikaa.

    Pitää ottaa huomioon, että samassa leimikossa oli hieman vanhempia metsureita, joiden saalis / pv jäi alkaen 20 kiintoa ja paremmat saivat kolmekymmentä kiintoa/ pv. Sitä pystyi helposti seuraamaan tietokonetulosteista, joissa oli jokaisen kuvion pystymittauksen mukaiset puumäärät ja niiden taksat.

    Ei sen puoleen: Opetushommissa maksettiin saman kokoisia tilejä, mutta vain kerran kuukaudessa…

    Metsänmies

    Juppe taitaa viisastelevassa kommentissaan epäillä meidän työtuloksia. Jätkä vastasikin mitä sen ajan hakkuutaksat suunnilleen olivat. Sileässä mäntytukissa viiden markan kahta puolen.  Eli suoraan muutettuna 80 -90 senttiä kiinto. Ei ole tietenkään suoraam verrattavissa, onhan rahan arvo muuttunut.Kyllähän kesäkelissä nuorena hyvillä leimikoilla pärjäsi, mutta vain helvetin kovalla työllä. Aina ei kuitenkaan päässyt hakkaamaan ykkösluokan tukkimetsiä.

     

    Puuki

    Minäkin kaatelin kerran yli 2 kiinnon kuusipuita yhtäsoittoa ; mitä siinä olisi tullut päivässä ; n. 75 kiintoa.    Puita oli tosin vain 1 kpl  mutta olisi siinä tullut paljon kiintoja, jos puita olisi ollut enemmän kuin yksi iso  – ja sitä soittoa.

    Jätkä

    Metsänmies. Parhaita palstoja todellisuudessa olivat surkeat , oikein oksaiset pöpeliköt. Niissä taksa nousi joka osa-alueella. Sellaista – nykyisten konemiesten manaamaa ensiharvennusta, taikka jos oli järeämpää, niin oikein halvatun oksaista tm, harvahkoa ( ei tarvinnut oksia mättää mihinkään suuntaan) – palstaa vanhat metsurit kaihtoivat ja anoivat oikein, että ei vaan joutuisi sellaiseen.

    Kun opetteli heti alussa oikean tekniikan, niin ne olivat parhaita, ei suinkaan silkavat mäntytukkipalstat, joissa joutui käytännössä tekemään joka puusta yhden tukin minulle, kun oltiin pystymitatulla ja samalla lohkolla, eli sellainen oli usein reunametsässä.

    Minä sain usein sellaisen, kun en koskaan yrittänyt valkata, kun sellainen liuska oli tarjolla, niin se kyllä minulle kelpasi.

    Mitä huonompi, sen parempi, paitsi jos oli pirusti lunta. silloin ei pienien puiden kanssa ollut kivaa, kun joutui lapioimaan.

    Jätkä

    Puuki. Pieni on ollut sinun ehkä suurin puu.

    Minulla on ollut 8,5 kiintoa suurin kuusirunko. Tuli 8 tukkia, eikä ollut yhtäkään haaraa, vaan suora runko. Se oli niin oksainen, että tankillinen ei riittänyt Ruotsalaissahassa. Jos olisi ollut 280:nen, niin kyllä olisi mennyt seuraavaakin puuta pitkän matkaa.

    Puuki

    Pienihän se suuriin puihin verrattuna, vaan kun oli rakennuksen tiellä.   Mutta on täälläkin paljon isompia puita.  Ne jotka niistä on olleet kotimaisemissa ja kaadettu olen jättänyt yleensä motomiesten taisteltaviksi suosiolla.    Jaa nyt muistankin, että kerran aikoja sitten  piti kaataa Husqwarnalla kuusi joka oli tyvestä sen verta paksu ettei laippa yltänyt lähellekään puun napaan asti.       Padasjoella tutkimusaseman lähellä  kasvoi (voi kasvaa edelleenkin)   melko iso kuusi, taisi olla ainakin silloin Suomen suurin.   Sitä ei  saanut kaataa, kun oli rauhoitettu.

    Berza

    Mitkä oli Jätkän tukkien pituudet ?

    4,30 tukit tekisi 34,20 m tukki osuutta.

    Jätkä

    Vapaasti käytössä kaikki mitat. Runkomuoto suosi lyhyitä pituuksia lähes joka pölkylle.

    Koska te olette melkein järjestään tehneet vain sellaisia ”Perseensuteja”, niin mitäs tykkäätte Evolaisista männyistä, kun ensin tehtiin kolme 61 dm:n tukkia, sitten apteerattiin kolme tukkia, joista kaksi oli pitkänpuoleista ja kolmas = latvatukki oli sen 46 dm.

    Sääntö oli silloin suunnilleen, että pienin tukki oli 46 /15, lyhempiä sai tehdä listan mukaan : 43 / 17, 40 / 17, 37 / 19, 34 / 21, 31 / 23 .

Esillä 10 vastausta, 161 - 170 (kaikkiaan 173)