Neulaisista/lehdistä ja myös risuista ne ravinteet irtoaakin suht. nopeasti tulevan puuston kasvuun. Ensin fosforia ja kaliumia ja typpeä  myöhemmin. Ei ne taimet yl. heti tarvitsekaan lisäravinteita ; vasta sitten kun kiertoajan kasvu on huipussaan. Silloin jotain vaikutusta on myös esim. ohuvien runkopuidenkin ravinteilla, myöhemmin kantojen hajoamistuotteilla.  Runkopuussa on  vähän pääravinteita verrattuna neulasiin ja oksiin mutta suhteessa  enemmän muita ravinteita.

Hakkuutähteiden poisto esim. ensiharvennuksilta vaikuttaa ravinteiden kiertoon kahta kautta. Vähentää hakkuutähteissä olevien ravinteiden verran niitä ja heikentää samalla hajotustoimintaa maaperässä. Sama pätee osittain myös taimikkorisujen kohdalla.

Silloin kun tämä kemikalihysteria ei ollut vielä todellisuutta, niin raivaussahaan oli saatavilla kantosirppi, eli lisävaruste jolla sai ilmeisesti kohtuu vaivalla mcpa tai glyfosaattiliuoksen ruiskutetusta lehtipuun kannolle. Kantosirpistä löytyy kuvia googlettamalla. Jos purppuranahakka itiöistä saadaan kehitettyä kaupallinen tuote jolla vesominen voidaan estää, niin sitten toivottavasti saadaan kantosirppi tai vastaava takaisin markkinoille. Todennäköisesti harmaaorvakka (rotstop) ja purppuranahakkavalmiste voidaan sekoittaa samaan liukseen ja sitten olisi  biologinen luonnolle vaaraton litku tarjolla jolla voidaan raivauksen yhteydessä estää lehtipuiden vesominen ja juurikäävän leviäminen havupuiden kantoihin.

Se levityslaite kuitenkin tarvitaan. Nykypäivänä ruisku voisi olla akkutoiminen ja vaikka sen verran älykäs ettei kantosirpissä ollutta mekaanista vipua enää tarvittaisi.

Kantosirpissä se ”sirppi” avasi venttiilin. Paine pumpattiin käsin kuten paineruiskuissa. Paineen pumppaaminen ei ole ongelma, mutta sen venttiilin avaamiseen olisi hyvä saada ”järkeä”.

Olen tässä jo muutaman päivän raivannut 11 vuotta sitten istutettua kuusentaimikkoa. Alueella on jonkinverran luont. syntynyttä mäntyä ja lehtipuita, jotka eivät vielä ole haitanneet kuusten kasvua. Taimikon pituus on jo 4-6 metriä, joten kasvu on suorastaan huippu hyvä. Taimikon tiheys on sitä luokkaa että seassa olevia ”räkämäntyjä” ja epäkurantteja kuusiakin saa poistella huoletta. Sekä tietenkin lähes kaikki lehtipuut poistan.
Mutta kun rupesi nupissa pyörimään ajatus että olisiko pitänyt tämä savotta jättää syksyyn? Mahdollisen juurikääpä-, tai muun lahottajasienivaaran takia?

Juurikääpäalue on jatkuvasti laajentunut. Sitä  mukaa kun talvikorjuukelit on huonontuneet ja sulan maan aikaiset hakkuut yleistyneet. Kesäaikaiset energiapuuhakkuut ilman kantokäsittelyjä ei ainakaan ole olleet ehkäisemässä juurikäävän leviämistä.