Todettakoon, että vaikka kuulummekin viralliseen riskialueeseen, meillä päin kuusen juurikääpää ei juurikaan ole eli kuusen laho harvinaista. Sen sijaan männyn tyvitervas on yleinen riesa.

Kyllä vaikka kyseessä onkin eri juurikääpälaji (mänty H. annosum ja kuusi H. parviporum).

Käyttäytyvätkin hiukan eri tavalla. Tyvitervasta ilmestyy jo nuoriin männyntaimikoihin ryhmittäin, vaikkei taimikossa olisi ollut vuosikausiin mitään toimintaa. Tyvitervas tappaa varsin nopeasti, kun taas juurikääpä havaitaan vasta kaadon yhteydessä. Tyvitervaksen itiöemiä löytää helpoiten katajien juurista.

Yhtäläistä on kanto- tai juuripintojen kautta tarttuminen uuteen kohteeseen ja juuriyhteyksien kautta leviäminen viereisiin terveisiin puihin.

Eroon ei kummastakaan päästä, mutta haittoja voidaan minimoida mm. puulajivalinnoilla ja oikealla/huolellisella metsien käsittelyllä.

Kyllä minulle perusteet on selvät, kun olen aikanaan ollut luomassa torjunnan ohjeita.

Männynversosurma voi kanssa olla kyseessä jos ei löydy juurikäävän itiöemiä. 80-luvulla Keski-Suomessa Rosenlewin mailla sitä esiintyi laajemmin, mutta eihän sieni sinänsä ole mihinkään kadonnut, vaan voi sopivissa olosuhteissa paikallisesti sairastuttaa puita ja puuryhmiä.

Kesäkuulla rauduskoivikkoa moottorisahalla harventelin 2.5ha niin samalla harvennin 0.5ha kuusikkoa joka oli rauduksen kyljessä. Leikkelin mehukatti purkista passelin tellingin suihkepullolle. Sakarasta mehukatti vyöhön kiinni ja siihen suihkepullo, aika näppärä oli ruiskutella kuusenkannot saman tien kaadon jälkeen, ei tarvinnut kannua jos olisi isompi ollut ehtiä muuta ku seläntakaa koukkas. Väritabletin nakkasin siihen kantokäsittely aineeseen niin hyvin näki mistä oli suihkutella.

Kun suihke on mukana koko ajan, niin mihin tarpeeseen on väriaine?  Onhan suihkutus tarkoitus tehdä kantoon heti!