Omat kokemukset valmiista ajourista ja motosta ovat pahimmillaan sellaiset että olipa valmis ajoura jo tai ei niin ei vit…kaan motomiestä se kiinnosta vaan uusi ura saatetaan tehä 3m vanhan viereen tai ristiin toisinpäin.

Mottimasan tapaus on ihan tyypillinen . Vanhaa uraa ei kapeutensa vuoksi edes erota kunnolla . Toisaalta uran levittäminen ajokelpoiseksi vaatisi edellä mainitsemaani kokonaisen puurivin poistamista ,jollon oltaisiin 5-6metrin ajouraleveydessä . Viiden tuuman pultti ei mahdu neljän tuuman reikään. On monesti parempi tehdä urat näissä tapauksissa ristiin,jos maasto antaa siihen mahdollisuuden ja varasto on sopivassa suunnassa.

Ihan vinkiksi kehottaisin hankintamiehiä viettämään puoli päivää nykyaikaisen keskiraskaan ajokoneen ohjaamossa . Suhtautuminen ajourien leveyteen on varmasti toinen tilaisuuden päätyttyä.

Mukavaa hommaahan enskan teko on. Taas haikailen savottalle, vaikka saatuani edellisen valmiiksi taisin vannoa itselleni, että tämmöiseen en enää käsiäni iske.

Vuodessa on ehkä parikymmentä päivää, kun olosuhteet ovat kivat. Alkuvuodesta on joko lunta munia myöten tai sitten sataa vettä suunnilleen joka päivä. Kevättalvesta saattaa olla jokunen kuiva päivä, nämä ovat upeita olla metsässä. Kesällä sataa vettä tai on kuuma. On itikoita tai paarmoja, joskus molempia yhtä aikaa. Sitten tulee hirvikärpäset. Ensimmäisten yöpakkasten jälkeen on taas ehkä muutama päivä, kun kelit ovat nautinnolliset.

Suorittavan portaan kanssa olen samaa koulukuntaa ajourien teon filosifiasta. Maataloustraktorimiehillä ajatin puuni vuodet 0 – 15, sen jälkeen metsäkoneet ovat homman hoitaneet.

Kun kesällä vuonna 5 harvensin yhtä kynnöspenkkiin istutettua peltokoivikkoa, ajoin puut itse Massey Ferguson 135:lla ja kun puiden istutusriviväli oli 2,5 m, ei 165 cm leveälle koneelle tarvinnut uraa avata ollenkaan. Ajattelin, että tämähän on aikanaan fantastinen kohde koneelliselle korjuulle: uran voi avata vapaasti sinne, minne se sattuu tulemaan, kun pystyyn jäävä puusto on laadultaan huippua. No, tein sitten kakkosharvennuksen itse ja enää en viitsinyt ajaa itse, kun vaneritukin kokoluokkaa olevia pöllejä ei huvittanut lavalle käydä keluamaan. Kun yhden puurivin joutui rinteestä ottamaan nurin, on urat nyt paikoin 7,5 m. leveitä. Tämä ei juurikaan harmita, liian tiheältä se kyllä taas pääpiirteittäin näyttää, vaikka kakkosharvennuksesta on vasta kolme vuotta aikaa ja koivikon rkl. 400. Älä siis harmittele uralta kaadettavia hyviä puita: se toiseksi hyvä uran varteen jäävä kyllä lihoo siinä.

Joten prinsiipit ensiharvennukselle aikovalle ensikertalaiselle: homma voi alkaa tuntumaan raskaalta. Ajatus ei tunnu kirkkaalta ajouran sijoituksen kanssa, sopiva harvennusvoimakkuus askarruttaa, menee miettimiseksi ja tulosta ei synny. Urakka tuntuu toivottomalta. Neuvoni: älä mieti, vaan tee. Pohjapinta-alaa ja runkolukua samoin kuin ajouraleveyttä on helppo mitata, luota mittaustuloksiin ja Tapion suosituksiin, jos niiden mukaan haluat toimia.  Vaikka tuntuisi, että tulee tehdyksi liian rajua jälkeä. ”Luonto korjaa metsänhoitajan virheet”. Kun tulee paikka, jossa mietit kumman puun ottaisit nurin – tekisikö varsinainen ammattimies paremmin – todennäköisesti on yhdentekevää, kumman puun otat nurin. Asian jahkailu osoittaa, että päätöksentekoon on paneutunut. Ja tee päätös. Molemmat on hyviä. Allejääneet ja etukasvuiset nurin, se on selkeää. Sitten kun hyviä puita on rinta rinnan, niin latvukset irti toisistaan.

Hakkuun jälkeen asiallisten ajourien myötä saattaa tulla myönteistä palautetta konekuskilta. Ja viisitoista vuotta myöhemmin seuraavilta konemiehiltä. Juo kahvit tai ota viskipaukku, mistä nyt satutkaan tykkäämään. ”Kaikki, paitsi metsänhoito on turhaa”.

Kun koneen telalaput on metriset ,ei ”ihan” kolmen metrin reikä riitä . Joskus neljä ja puoli metriäkin ahistaa ,jos on sivukaltevuutta tai kivikkoa .  Puolen metrin sivunuljahdukset eivät ole harvinaisia . Tilaa oltava tämänkin varalta.

Paljonkohan on tänäpäivänä hankintapuun ajotaksa ulkopuolisella ajatettuna jos ajomatka on max 500m hakkuun kauimpaan nurkkaan?