Tuon tyyppinen kauppa / hakkuupalvelu pitäisi saada lain avulla käytännnöksi jokaisella avojohtokäytävällä. Asuu metsänomistaja sitten missä tahansa ja on hän mitä mieltä tahansa.

Aikoinaan pidimme sähköyhtiöiden kanssa koulutustilaisuuksia langoille kaatuneiden puiden poistamistekniikasta ja – välineistä. Siellä sähköyhtiön pomot kohteliaasti, mutta nöyrästi esittivät, että metsänhoidossa otettaisiiin linjat huomioon ja leimikot ja metsienkäsittelyt tehtäisiin linjan vierellä välttääksemme tuulikaatoja.

Itse pidän hyvin tärkeänä sitä, että aina pyritään tekemään kuviot ja käsittelyt sen mukaan, että ei tarvitse tuulikaatoja rassailla vuosikausien ajan joka syksy, vaan tuulet alistettaisiin ennenkuin ne pääsevät harvennusmetsään tai tuoreen aukon itärajaan puskemaan täydellä voimalla-

Tuossa meidän lähellä olevaan Säästyneeseen metsään on nyt tehty muutamana vuotena peräkkäin avohakkuuta ja rajaus on ollu Etelä – pohjois-suunnassa. Aina perämetsään tullut syysmyrskyllä melko pahat puuröykkiöt. Nyt taisi tulla Natura-raja vastaan ja se raja kulkee itä – länsi suunnassa.  Ei ainakaan nyt, ensimmäisen syksyn jälkeen ole ainuttakaan runkoa kumossa ja pystymetsä on ”Kuin luutaan tunkisi”, eli ainakin yhtä löyhästi maassa kiinni kuin jo hakatutkin puut.

Sillä ”korvauksella” minkä sähköyhtiöt ovat aikoinaan linjoista antaneet, pitäisi reunametsäpuiden tuplahintaisia.

Tässä meidän tapauksessa metsänomistajalla oli kaksi vaihtoehtoa.  Joko hyväksyä esitetyt hinnat, jolloin suoritettiin määrältään suurin piirtein normaalia hasrvennusta vastaava hakkuu linjan vieressä.  Meidän tapauksessa puuta kertyi n. 65 m3 hehtaarilta 3. kehitysluokan metsästä.  Toinen vaihtoehto oli, että sähköyhtiön toimesta kaadetaan uhkaavat puut ja ne jäävät sinne metsään metsänomistajan omiksi.

Kauppahinta määräytyi siten, että saman tienvarsivaraston 5-49,9 m3:n eristä maksettiin alempi hinta kuin 50,0 m3 ja yli eristä. Hinnat olivat

havutukki 45/48

havukuitu 19/20,50

koivutukki 35/38

koivukuitu 17,50/20

haapakuitu 15/21

Hakkuusta 90 % oli kuitupuuta.  Metsänomistajan tarvitsi vain kirjoittaa nimi sopimukseen ja rahat tulivat aikanaan tilille.

Kyllä minuakin ihmetyttää tämänhetkiset tuhot.  Pitäisisihän erityisesti idässä linjojen vierien olla hoidetut, koska siellä ongelmia esiintyy vuosittain.  Ei tunnu kovin viisaalta toiminnalta.

Eihän tuo sähkölinjojen reunametsien hakkuu ole ihan sama kuin normaali hakkuu. Joten korjuukustannukset ovat aika suuret. Sen vuoksi hintakaan ei varmaan ole samaa luokkaa.

Kun sähköyhtiö hakkaa reunapuita ja vaikka kymmenen metrin kaistaleelta ne uhkaavat puut, niin hakkuukone aivan varmasti narskuttaa jopa kymmeniä kuutioita samalla rahalla kun sähkösetien iskuryhmä = kolme sähköasentajaa kaikkine kamppeineen hankkiutuu paikalle, jossa yksi koivu rönöttää langoilla.

Kun viirat on pois johdoista, voikin pistää Tilhin vinkumaan ja eikun tyvestä poikki, pölli poikki ja kääntämään latvaa, taikka sitten jyrsimään oksasahalla kahdeksan metrin korkeudesta poikki latvaa, joka jää vielä killumaan oksasta langalle.

Ja eikun seuraavalle puulle.  Sähkötöntä aikaa voi olla tuntikausia, tai kuten Itä-Suomalaisten laiskojen sähkömiesten alueella – viikkokin, onhan viikonloppukin vietettävä huvitusten merkeissä.

Varsinaiset linjaviat näyttävät kuitenkin yleensä tulevan tuulen ja suojalumen tekemien tykkypuiden ansiosta, joten Motot käyntiin linjojen varsille.