Sellainen termostaattiohjattu vapaakiertoinen puukeskuslämmityskattila oli meikäläisenkin kotitalon tuvassa 30-luvulta 60-luvun lopulle asti. Järjestelmässä ei ollut varaajaa, ainoastaan isot kiertoputket ja lämpöpatterit. Sähköä ei systeemissä tarvittu, eikä sitä olisi ollutkaan, koska se tuli taloon vasta 50-luvulla. Kovilla pakkasilla uuninluukun reunat hohtivat punaisina, koska vesivaippa ei ulottunut aivan luukkuun asti. Vaikka termostaatti ohjasi ilmansaantia, saattoi pannu alkaa joskus kiehua ja silloin kiertoputkissa ja pattereista alkoi kuulua melkoista ääntä! Paisuntasäiliö oli purueristeen sisällä talon ullakolla, ja veden kiehuessa paisuntavesi purkautui putkea alas keittiön kaatoviemäriin.