Sanna Marin ei sitten lähtenyt lupaamaan tehylle yhtään mitään. Aika ryhdikästä kun vertaa miespoliitikoihin, kukaan ei olis vastannut noin suoraan. Lupasi vain sympatiaa ja ilmoitti, että  liitot voivat sopia keskenään miten korotusrahat jaetaan.

Lisäksi sanoi että talouden tasapaino 2023 on hallituksen yksi keskeisistä tavotteista, että se siitä julkisten alojen kuoppakorotuksista.

Niin mitkä ne suuret ongelmat ovat, jotka hallituksen pitäisi hoitaa. Se että työmarkkinoilla vaaditaan enempi palkkaa mihin on varaa, ei ole hallituksen ongelma. Hoitsut ovat aina olleet palkkakuopassa, miksi eivät siirry teollisuustöihin tai ahtaajiksi satamiin. Yleiskorotuksilla ei palkat nouse, pitää itse hoitaa oma palkkakehitys. Osaamisesta kyllä maksetaan nykyisin, ei siinä liittoa tarvita.

Nyt liitoilla olisi tilaisuus näyttää yhteiskuntavastuuta, jos esim. puolet palkankorotusrahoista sijoitettaisiin ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kun ostovoima ei enää kasvaisi, se alkaisi nopeasti näkyä hiilitaseessa. Turha autokauppa ja bensiinin myynti vähenisi nopeasti. Myös kaikki eläkeläiset pitäisi poistaa työmarkkinoilta, heillä on liikaa ostovoimaa muutenkin. Ostovoiman rajoittaminen tulee olemaan tärkeässä roolissa päästöjen vähentämisessä ja tietenkin myös kaikkien tehdasinvestointien luvitukseen estäminen, joka on jo alkanutkin. Tuollaiset ennakkotapaukset  käyttöön Keski-Euroopasta, jossa verrattiin joen ruoppausta Kuopion sellutehtaaseen ympäristöhaitoiltaan,  ovat tietenkin tervetulleita ja tarpeellisia.

Pitkäaikaiset tehtaiden pysäytykset erityisesti tammikuussa olisivat erittäin toivottavia, sähkön kulutushuippujen leikkaamiseksi. Asiakkaille voidaan hoitaa tavaraa vähän etelämpääkin, jos täältä ei saada sellua, sahatavaraa tai terästä, ei mitään pulaa tule. Markkinakin on hiukan supistumassa.

Julkisen puolen suurin ongelma on käsistä karannut saikuttaminen. Kaikki tietävät tämän, mutta kukaan ei uskalla tehdä asialle mitään. Eniten siitä kärsivät rehelliset työntekijät, jotka joutuvat raatamaan saikuttajienkin työt omien töidensä lisäksi. Lopulta ihmisiä sairastuu aivan oikeaasti.

Ei julkisella puolella sairauslomia ole mitenkään syyttä suotta pidetty – yleensä. Perinteinen tapa kuitenkin on ollut jo vuosikymmenet niin syvään juurtunut, että kahvipöytäkeskusteluissa on syksyisin alkanut keskustelut, joissa kysytää kollegoilta, että vieläkö sinulla on jäljellä pitämättömiä sairauslomapäiviä.

Sitä saikkua kun ei saa loputtomiin täydellä palkalla, vaan joutuu alennetulle sairaspäivärahalle. Kiintiö on aina kalenterivuosittainen, joten voihan niitäkin sarkoittaa, kuin verovapaita hankintakauppoja, jolloin samaan pinoon voi ajaa 250 mottia verovapaudella, kunhan mittaus /luovutus tapahtuu puoliväliin varastopinoa vuodenvaihteen aikaan.

Kunnon KEPU:laiset kadehtivat muita, jotka saavat edes vähän ketkuiltua, mutta naukuvat itselleen paljon parempia tukimuotoja.

Jos on julkisella puolella nk. töissä on varmasti myös alkoholisti. Kuka sitä per…een junnaamista muuten jaksaa.