Ei se Nostokouku ihan noin yksinkertaista silloinkaan ollut. Ennen maatalousverotus toimitettiin peltopinta-alaperusteisesti samaan tapaan kuin metsäverotuskin. Vanhassa systeemissä suuret kartanot maksoivat suurimmat verotkin. Kun maataloudessa siirryttiin kirjanpitoon perustuvaan verotukseen, saattoi käydä niinkin, että kartanon entinen torppari maksoikin enemmän maatalousveroa kuin kartanon isäntä. Kun palkkakulut alkoivat nousta, työntekijät korvattiin koneilla. Kyllä minäkin muistan sen ajan, kun kiireisimpään aikaan ruokapöydässä saattoi olla jopa 20 henkeä, eikä siitä mennyt kuin kymmenkunta vuotta, niin samassa pöydässä söi vain yksi tai kaksi henkeä.

Mitenkäs siellä Tolopaisen tanhuvilla niitä veroja siihen aikaan maksettiin, ylä-, vaiko alakanttiin?

Yläkanttiin maksettiin veroja, kun oli harkintaverotus. Tulojen mukainen verotus oikaisi tilanteen. Vaikka ei vanhat isännät osanneet arvostaa tuotantorakennuksia maksimiin, jotta olisi saanut isot poistot. Oli se niin uutta ja ihmeellistä.

Kallis lauta ja hyytynyt menekki. Sitä ne säästöt syntyy.   Kotimarkkinat säästöliekillä. Tulee työttömiä.

Halpa kruunu aiheuttaa nyt osaltaan tuotannon siirtämistä Suomesta Ruotsiin erityisesti sellaisissa yrityksissä, joilla on tehtaita molemmissa maissa.