arto. Osa-aikaisuus, 0-tuntisopimukset, koulutustuen lakkauttaminen ja päivärahakauden supistaminen sekä työntekijän kaikkien oikeuksien supistaminen tai poistaminen ovat juuri niitä kaivattuja työelämän uudistuksia joilla eräät uskovat Suomen pelastuvan. Olemme palaamassa maamme itsenäistymisen aamuun, taksvärkkipäivineen. Jo poikasena särähti korvaan isossa maatalossa heinätöissä ollessa, kun talon emäntä huokasi aamulla pettyneenä paikalle kerääntynyttä joukkoa katsoessaan; ”Voi kun näkisi vielä sen päivän, kun työmiehen saisi päiväksi kilolla voita”. Siihen suuntaan on kova pyrky, ja todennäköisesti päästäänkin. Työelämän uudistuksen nimissä.

Reima Muraali. Sekin kuuluu siihen työelämän uudistamiseen. Pienipalkkaiset laitetaan ymmärtämään leikkauksilla, että eivät änkeä työnantajan jalkoihin häiritsemään yrityksen pyörittämistä ja voitontekoa. Pieni palkka = merkityksetön työ = pieni voitto työnantajalle. Kuka näitä siivoojia, lähihoitajia, tarjoilijoita, kaupan kassoja, kouluavustajia ym. tosiasiassa tarvitsee. Niin vaatimattomat työ ehtii kyllä työnantaja pienellä järjestelyllä itsekkin tekemään.

Sinne 50-luvulle on joillakin kova kaipuu. Jotta saadaan ” työelämän uudistuksilla” Suomi taas oikeille raiteille.

Suomi selviää kyllä tästäkin huonosta ajasta, mutta sen jälkeen työelämä näyttää jälleen erilaiselta kuin aikaisemmin, halutiin sitä tai ei. Yrittäjyys lisääntyy, koska valmiita työpaikkoja ei ole tarjolla. Nuoremmat ikäluokat ja maahanmuuttajat ovat tämän jo hyvin sisäistäneetkin. Silloin kun meikäläinen oli nuori, yrittäjistä puhuttiin vielä tietyissä piireissä hyvinkin halventavaan sävyyn, eikä kouluissa edes esitetty sitä palkkatyön vaihtoehtona. Siinä mielessä ajat ovat nyt onneksi toiset.

En tiedä miltä vuosikymmeneltä emännän sanonta oli, en edes sitä oliko itse keksinyt vai jostain kuullut. Mutta 60-70-luvun vaihteessa sitä useinkin viljeli. Etenkin aina silloin, kun kyläkaupan lastaussillalla kesäpäiviään viettäviä nuorukaisia ei tahtonut saada vitosella päiväksi heinään. Talossa emäntä maksoi aina palkat, ja oli nuuka. Vähän toisellakymmenellä olevana olin talossa monena kesänä töissä, köyhän kersana piti käyttää pienikin ansiomahdollisuus. Keväällä ensin metsänkylvössä, sitten turnuspenkkien harvennuksessa, heinässä ja syksyllä perunannostossa. Maatalouden palkkojen kuusinkertaistuminen tuntuu tietenkin paljolta, mutta lähtötason ollessa lähes nolla, ei siitä vielä rengin pussiin paljon kertynyt. Isoissa maataloissa ja kartanoissa kun työt ennen sitä tekivät rengit, piiat ja huutolaislapset ruokapalkalla ja ylläpidolla. Isojen maatalouden ja kartanoiden mahtiaika loppui siihen, kun loppui ilmainen työvoima.