Rane2 ei nyt ymmärtänyt pointtia. Silakkapuntarimiehet jyryyttää aina ykkösvaihteella mutkasilla ajouran tekeleillään mutta Jätkä ajelee millintarkasti tehtyjä ajouria kutosvaihteella ja nakkelee myös kalikat kyytiin  käsipelissä, jos kuormain alkaa vaikuttaa liian hitaalta tuottotavotteisiin nähden.

Silakkapuntarimiehet ovat omassa sarjassaan, eikä niistä sen enempää.

Tuossa katselin hirvimetsällä kun tuttu konekuski ajoi avohakkuualueelta moton jälkiä. kone liikkui koko ajan eteenpäin suunnilleen ryömintänopeudella ja kuski mätti puuta kyytiin. hän myös kätevästi lajitteli sivulajipöllejä heittämällä yksittäisiä pöllejä jopa noin viiden metrin päähän toisten samaa lajia olevien rinnalle.

Näyttää todella hienolta, kun kaikki liikket ovat niin pehmeitä ja harkitun oloisia, koska turhia liikkeitä ei näytä tulevan.

Aukolla ei näyttänyt olevan tarvetta kurotella kaukaa yhtään mitään. Yleensä ottaen kourasuyksiköt jäivät yllättävän pieneksi, eli hän ei paljoakaan kokoillut taakkaa, vaan otti lähes aina kertanappauksella taakan kouraan.

Jätkällä ei ole kuormainta, eikä tule, Jätkä kasaa pöllit suoraan peräkärryyn  moottorisahan tankillisen verran kerrallaan ja aloittaa uuden tankillisen, kun edellinen kuorma on muuttunut klapeiksi.

On hieman eri asia, jos kalusto on jo valmiina Esim traktori, joka ei paljoa huonone metsässä rypemisessä, Uudehkoa – kallista maataloustraktoria en veisi metsään ränsistymään, siellä ei esim vyörenkaat ole oikeassa roolissaan.

Se vaan on sillälailla, että jos puomilla yltää ottanaan vain kolmen metrin päästä, teettää se aikalailla enemmän raskasta siirtelyä ja kasausta kuin hakkuu palstalle.

Kun joskus on nähty korkean ohjaamon katolla 4,5 metrin puomi, niin sillä juuri on yltänyt maahan asti parin metrin päässä traktorin renkaasta.

Noissa puuhissa usein traktorin öljypumpun tuotos ja kestävyys joutuu koetukselle, Kouraa ja kourankääntäjää uusitaan, tornin kääntö jne ovat kovilla, Letkuja menee, puomitkin saattavat ratketa. Kyllä se homma oli lähinnä harrastelua.

Jos hankintamiehellä on mahdollisuus joka vuosi hakata tuo 125 kuutiota, niin hänellä menee sen kanssa ensiharvennuksella kuukauden työpäivät. Jos määrä on isompi, niin aikaa tietenkin samassa suhteessa. Oletan hakkuutyön olevan lähinnä näpertelyä, kuten myös ajotouhun.

Opeteltuaan pitkänä palstalle -tekniikan, hankintahakkaaja suoriutuu puolta lyhyemmässä ajassa.

Jos ja kun harvennushakkuussa on poistettavat puut oikean kokoisia, niin ne hoidetussa puustossa ovat lähelle 100 litran runkoja. Eli ”mottiin” tarvitaan 10 -11 runkoa.jos ja kun lähdetään siitä, että kertymää on n. 60 ”mottia” / ha.

Jos on hakattu ajouran varteen n. kolmosta, niin: -Ajouran varressa on keskimäärin kuutio 5,5 ajouran metriä kohti. Kuution kasoja tarvitsee nostaa kaksi kertaa, eli niiden oikealla sijoittelulla voidaan kertapysähdyksellä ottaa kaksi kasaa. Kasojen sijoittelulla on suuri merkitys, kun silakkapuntarilla kuormataan.

Maataloustraktorin kärryyn ei juurikaan kannata latjata kovin korkeaa kuormaa, ei karikoiden yli menevästi kukuttaa, koska niitä alkaa tippua sieltä. Niinpä tuota kuitupuuta ei saa normaalikärryyn kuin jotain 4 – 5 ”mottia”.

Siis viisi – kuusi pysähdystä  ja kuorma on täynnä.

Varastolla pino kannattaisi kyllä tehdä ojan päälle – niinhän sen tekevät muutkin, ellei pinoa voi tehdä takapuolelta.

Ajouraverkosto kannattaisi tehdä niin, ettei koko kilometrin lenkkiä tarvitse kiertää joka kuormaa varten, vaan on keruu-urat ja kokoojaura. = jälki paljon parempi ja ajo helpompi ja nopeampi.

Itse otit ojan puheeksi.