Aika vähän niitä kovia pakkaspäiviä ainakin täällä eteläisessä ja keskisessä Suomessa nykyään on ollut.

Kyllähän risutukit viedään kokonaisina polttolaitoksen varastolle, eihän muuten olisi vähääkään järkeä niitä paalata.

Se on vaan sillälailla, että tässäkin maassa sitä on alueita – ja kehitysalueita.

On tietenkin selvää, että putkiliikkeessä ei ole kuultukaan ”sätkäkoneista”, mutta se ei ole kauhea häpeä.

Avohakkuualueella kasoihin puidut hakkuutähteet murskautuvat helposti, jos ajokone ajelee niiden yli. Sitä murskattua pätkää ei kyllä pysty kukaan keräämään kuin korkeintaan käsityönä.

Jo silloin, kun ensimmäiset sätkäkoneet tulivat ja UPM esitteli oikein hienoa uudistuhakkuutta, meinasivat pieksää minut kun tulin sanoneeksi mm. sätkäkoneesta, että se ei tule koskaan hankkimaan hintaansa.

Kerroin silloin paikalla olleelle Keski-Suomalaisen toimittajalle oman mielipiteeni, mutta hänkään ei uskaltanut sitä laittaa lehteen.

Latvusmassa kerätään kasoille ja kuivataan ja haketetaan, mikä jätkällä tässä pomppasi yli?

Se nyt on kuitenkin turha lähteä tälle yhden totuuden linjalle, suurimmasta osasta kuusen päätehakkuita oksia ei kerätä, eikä niistä enää kymmenen vuoden jälkeen ole mitään jäljellä maastossa. Jos ne oksat kuivuu parikin vuotta, ne ovat aika rapeaa tavaraa kaivinkoneen alla ja jos puut on kerätty sulanmaan aikana oksia usein tarvitaan ajourilla suuria määriä, jonne painuvat.