Nyt täytyy todeta että Tolopainen on asian ytimessä. Ongelma vain on että nuo pienet mitat ovat niin huonoja firmoille etteivät he niitä käytä muutoin kuin sen verran että kauppakirjan sopimusehdot täyttyvät. Usein on myös niin että pitkistä mitoista saatetaan maksaa jopa lisähintaa myyjälle jotta niitä tehtäisiin. Hintalistalla myös tämä huomioidaan.

Niin kuin yllä todettiin niin metsän laadulla on suurin merkitys katkonnan onnistumiselle. Usein vain kauoantekohetkellä ideologia lähtee siitä että metsä on virheetöntä jota se harvoin on. Tämä markkinoidaan myös metsänomistajalle siten että todetaan minimilatva mitta sekä katkontapituudet. Mutta eihän se kerro oikeastaan mitään mitä siitä todellisuudessa saadaan ja mikä on tehtaan tarvitsemmat pituudet hakkuuhetkellä.

Haluan vain korostaa että yhdistyksen katkontatilastot taikka yhtiön mainostamat katkontapituudet ja latvamitat ovat vain suuntaa antava informaatio joka ei todellakaan kerro kaikkineensa sitä miten metsä hakataan ja onko metsästä otettu kaikki se arvopuu talteen mitä siitä on otettavissa. Yllä olevaa informaatiota käytetään myös markkinointiin tai puunohjautumiseen oikeille ostajille.

Jos itse saisin oman metsän hakata niin kuin haluaisin motolla niin kaikki pituusmitat olisivat samoilla painoarvoilla ja moto saisi todellakin tehdä työtä laskentansa mukaan. Edellytyksenä lisäksi olisi että metsä olisi lähes virheetöntä, joka taitaa kutenkin olla vain harras toive.

Jätkä: Nykymotokuskit tekevät hyvän tilin vain sellutehtaalle.

Eihän pilkata jos ei ole ammattitaitoa arvioida työtä sen enempää. Voisin jopa arvostaa ilmausta jos suorittava sen kirjoittaisi.  On tässäkin foorumissa tärkeä ettei kirjoiteta sellaista tekstiä joka ei pidä paikkaansa. Sillä tuolla leimikoilla liikkuu jo ihan tarpeeksi sellaisia myyjiä jotka ovat saaneet vaikutteita perättömistä kirjoituksista. Ne ovat todella ongelmallisia asiakkaita ja vievät hyvin paljon aikaa työajasta kun niitä joutuu opastaa ja mielipiteitä korjaamaan.

Muutoin tekstisi oli ihan asiaa.

Kuusitukkipuut on ainakin täällä sen laatuisia, ettei pitkien tukkien tekeminen pitäisi olla ongelma.

Hyvässäkin mäntytukkikuviossa tulee vastaan aina laatu. Hyvät rungot pitäisi aina saada katkoa laaduista poikki. Esim A- luokan tyvitukki pitäisi voida katkaista hyvinkin lyhyeksi, niissä on OLLUT sellainenkin vaatimus, että KAIKKI mitat on käytössä. Käytännössä niin lyhyt, kuin linjastossa pysyy ”hanskassa”. me sahasimme puusepälle 2,7 metrisestä alkaen MAX 60 dm.

C- luokan tukit menevät rakennuspuutavaraksi taikka pelkkahirsiksi ja mahdollisimman pitkänä.

B- laatu on terveoksainen latvatukki, jossa käytännössä saa olla tyvipäässä kuivia oksia.

Kaikilta isommilta sahoilta menee sahatavaraa käytännössä joka suuntaan, joten kaikille sahatuille löytyy ostaja, kunhan hinta on sopiva.

Teillähän on siellä sormijatkoslaitteet, joten te voitte tehdä huippulaatua myös niistä tasauspätkistä, jotka täällä pannaan hakkuriin. On toki totta, että usein firma, joka on ostanut koko leimikon, sekoittaa tukit autuaasti sekaisin, mutta kuorimon yhteydessä tukkeja lajitellaan myös laatuihin, ei ainoastaan pituuden mukaan.

Jos lajittelu on vain motokuskin tekemille tukeille, niin miksi kuorimon jälkeen on 30 eri lokeroa tukeille, kun kolme kasaa riittäisi?

Miksi muutamassa lokerossa on vain lyhyehköjä tyvitukkeja, vaikka vahvuus olisi varmaan riittänyt sinne himoittuun 52 desiin asti? Vastaus lienee se, että tekijällä on ollut korvien välissä muutakin kuin kankkunen.

Pääasiallisesti latvaläpimittaluokka ja pituus määrää lokeroinnin. Tukkien laatuluokkien tarkka erottelu linjastolla on melko turhaa kun lopputuote on kuitenkin lajiteltava, eikä mitään laatuluokkaa riitä yksinään pitemmän sarjan ajoon.

Tietysti varsinkin männyllä metsässä tiedostetusti tai tiedostamatta tehty jako ”tyvitukki, kuivaoksainen ja terveoksainen” määrää saatavat sahatavaran laatuluokat.