” Teollisuus tuo koivua venäjältä, koska ei saa sitä riittävästi kotimaasta”. Teollisuus tuo sitä, vaikka se maksaa paljon enemmän kuin kotimainen koivu.

Huonekaluteollisuus ja piensahat naukuvat järeän koivun ja koivulankun perään. Esim Keski-Suomessa sahaavat pitkälti venäläistä koivutukkia, jota käyvät valkkaamassa suoraan sellutehtaan varastolta.

Kurikkalainen yrittäjä valitti, että koivutukin keskijäreys on hänellä laskenut koko ajan ja kuitenkin tukkia tulee jo parinsadan kilometrin säteeltä.

Kaipa sitä puuta joku on ostanut, koska tänä vuonna kaupoissa ollaan selvästi yli edellisvuosien tason.  Tietysti on niin, että ensin menee paremmat leimikot.  Silloin jää epäilemättä heikkolaatuiset pienet harvennusleimikot ostamatta.  Näin se valitettavasti vaan on.

Ei meillä ollut mitään vaikeutta myydä päätehakkuuleimikkoja kunnon hintaan.  Jos myydään harvennuskuvioita, niin pyritään kokoamaan suurempi erä, joka kiinnostaa silloin ostajia.

Sahoilla on ollut sellainen käytäntö, ettei niitä erityisesti kiinnosta leimikot, joihin sisältyy harvennuksia, koska niillä on ollut vaikeuksia saada kuitupuu edelleen markkinoitua.   Sellaista ”ei kiinnosta” vastausta mekin ollaan joskus saatu vaikka ollaan suuri puunmyyjä.  Jos sitten näitä konsernejakaan ei kiinnosta, niin metsänomistajan tilanne ei ole erityisen miellyttävä.  Kannattaisiko lyöttäytyä naapureiden kanssa kimppaan?  Tai MHY:n?

Meidän lähellä oleva keskisuuri sahalaitos saa kätevästi kuusi – ja mäntykuidut dumpattua sellufirmalle, jolta saa vaihdossa ja ostamalla juuri haluamaansa tukkia. Koivukuidun taitaa kokonaisuudessaan iskeä hakkeeksi ja polttaa oman kuivaamon sekä viereisen taajaman lämmöntarpeiksi. Kyllä siinä koulut, terveyskeskus, vanhainkoti, kerrostalot ja entinen kunnantalo lämpiävät kätevästi.

Kuoret luonnollisesti poltetaan myös. Havutukeista tuleva kuoreton hake lähtee sellufirman matkaan. Näyttää käytettävän myös energiapuuta, eli karvarankaa, jossa runsaasti leppää ja raitaa.

Luulenpa, että kannattaa kaikille osapuolille.