Sitten tullaankin Suomen valtavaan byrokratiaan! Aikaisemmin taisin mainitakin, että kaava-alueelta muyymäni tontti lohkaistiin ja nyt viereiseltä metsäkuviokta tehtiin haakkuuilmoitusMk:lle. Nyt vedettiin 20 aaria hakkuukuviolta pois, Mk ilmoitti fiksusti, että he ei voi antaa hakkuulupaa, koska se ei kuulu heidän päätäntävaltaan! Huom! kyse ei ollut hakkuukiellosta vaan pallo heitettiin Elylle!
Tekisi mieli jatkaa ja hakea lupaa Elyltä, koska muutoin alue on merkitty maa- ja metsämaaksi! Sillähän työllistäisi jonkun ”virkamiehen” tai jopa alaa opiskelevalle kesätyöpaikan! Nuorena sanottiin sellaisesta joka oli joutilaana, että mitä siellä ”virkaillaan”!
Toisaalta, koska naapurissa on hevosratsutila, niin lupasin, että otetaan vain tukkipuut pois, niin varsin peittävä nuori kuusikko suojaa läheisen valtatien melulta!
Sipilän hallituksen eräs tavoite oli byrokratian vähentäminen. Sekin vähäinen hukkui alkuunsa, valtiosihteereitä pamahti uudessa hallituksessa heti nelinkertaisesti!
Arvaamattomuus on ehkä pahinta näissä suojeluasioissa. Aikoinaan, kun tätä meidän asuinaluetta alettiin rakentaa, yksi rakentajista joutui siirtämään talonsa rakennuspaikan aivan tonttinsa toiseen laitaan, kun tontilta löytyikin aivan yllättäen tutkijoita kiinnostava kumpare. Puihinkaan ei saanut koskea. Talo tuli sitten aivan rajan pintaan naapurin kiusaksi, ja tonteille johtavat tietkin jouduttiin tekemään rinnakkain. Tämän jälkeen tuuli kaatoi osan niistä puista, joita ei saanut itse kaataa. Ainahan siinä tahtoo silloin vahinkoakin tulla, eikä ne tässä tapauksessa olleet ihan pieniä vahinkoja. Tarina ei kuitenkaan vielä loppunut tähän. Toisen puolen naapuritontti meni parin vuoden kuluttua kaupaksi. Sama ”pyhä kumpare” jatkui sinnekin puolelle. Jännitettiin, että kuinkahan äijän käy. Yllätys olikin melkoinen, kun tulin eräänä päivänä töistä kotiin ja näin jo kaukaa maiseman muuttuneen. Moto oli käynyt puimassa koko tontin ja kumpareen aukoksi! Mitään estettä sille ollutkaan ilmaantunut. Siinä voi kysä, miltä suojellusta naapurista siinä vaiheessa tuntui! Niin, ja kaatuihan niitä suojeltuja puitakin taas muutama lisää, kun tuuli kävi esteettä naapurin aukon yli…
Meidän naapuruston uudempi suojelualue on suota. Vapo pesi kätensä ja myi koko alueensa luonnonperintösäätiölle, jättäen yksityisen turvetuottajan sinnittelemään suojelusuon rajanaapurina. Säätiö aikoo ennallistaa suonsa tukkimalla siellä olevat ojat. Käytännössä turvetuottajan voimassa oleva nostolupa ja suurella rahalla rakennetut pintavalutuskentät menettävät näin merkityksensä. Mahdotonta on tässä tilanteessa enää uskoa suomalaiseen oikeusvaltioon.
Antaako vesilaki mahdollisuuden pilata naapurin maaomaisuutta ja elinkeinoa? En ole lakiekspertti, mutta eikös vesilaki nimenomaan suojaa kiusanteolta?
Laki saattaisi viimekädessä turvatakin, mutta yksityinen yrittäjä joutuu aina ensin itse rahoittamaan elinkeinonsa puolustamisen eri oikeusasteissa. Tuntien oikeuslaitosten hitauden, voi turpeennoston jo suosiolla unohtaa. Luonnonsuojelijoilta ei nykyään raha lopu, joten tavallisella ihmisellä ei käytännössä enää ole mahdollista heitä vastaan taistella.
Voisiko Luonnonperintösäätiön kanssa neuvotella? Voisi ehdottaa vaikka että turvetta saisi ensin nostaa muutaman vuoden ja suonpohja lahjoitettaisiin lopuksi säätiölle ennallistettavaksi ja suojelualueeseen liitettäväksi.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.