Jätkän ohjeet kuulostaa mielestäni ihan järkeviltä. Nehän on jo ihan perusasioita, että kaadettavan puun lähistö raivataan jotta päästään esteettömästi siirtymään kannolta syrjään fiilistelemään rytinää.

Mitä tulee, Keslan ja Hypron karsinta-ja katkonta koneisiin, niin näissä on kyllä tehottomuus huipussaan. Pelkkä metsuri hakkaa tehokkuudessa nämä laitteet kevyesti. Kalliita leluja, mutta pitäähän sitä ihmisellä leluja olla.

Nykyaikana yleensä ajetaan metsäkärry konkelopuun lähettyville ja otetaan kuormaajalla kiinni rungosta ja nostetaan kärryn viereen ja karsitaan, katkotaan ja otetaan puutavara kyytiin. Ei sitä enää kukaan ala vänkäröimään. Liian painavia rautoja kanniskella metsässä. Jos ei omista traktoria ja kuormaajaa, hakkuu on liian työlästä ja hidasta. Ei kannata metsätöihin lähteäkään.

Konkeloon kaatamista pitää välttää, mutta joskus saattaa lipsahtaa. Todella isot puut eivät jää konkeloon, niissä taitaa yleisin ongelma saada ne lähtemään liikkeelle. Silloin on kiilat päteviä apuvälineitä.

Joskus kun kaadettiin pitkiä  (yli 30 metrisiä) – kuusia joissa oli runkotilavuus 3 -6 kiintoa, kävi niin, että tuo iso vei mennessään jopa viisi hieman pienempää kuusta. Ne olivat niin pieniä, että ei tullut kuin 3 – 4 tukkia jokaisesta.

Sellainen kuusikko on yleensä uskomattoman löyhästi maassa kiinni. Mutta oikein komeassa kuusikossa on varsinkin talvella tosivaikeaa saada kaadettu puu konkeloon. Hennot oksat ja raskas puu, eipä se oikein pysy kiinni toisessa.

Kun tehtiin oppilaille harjoituskonkeloita, niin 24 oppilasta – jokaiselle ainakin yksi konkelo – joutui kaatamaan hyvinkin 50 runkoa ennenkuin sai riittävästi harjoituspuita. Kyllä ainakin puolet tuli alas itsekseen.

Konkeloilta säästyy kun lähtee kotia puoli tuntia aiemmin mitä oli tarkoitus. Usein se keskittyminen herpaantuu siellä päivän lopussa.