Tuo vouhake-hrvennus on aivan järjetön ajatus: Tehdään tarkoituksella kaksi ensiharvennushakkuuta, vaikka yhdelläkin pärjäisi.

Kyllä ensiharvennuksessa pitää saada tasainen puusto koko alueelle ja kun metsä on ensiharvennusvaiheessa, se pitää toteuttaa koko kuviolle samaan aikaan.

Jos tasainen harvennustulos motolla on ylivoimaisen vaikeaa tehdä, niin se auttaisi kone-konnaa syventämään tietoaan ja taitoaan, että hän kaataisi Moottorisahalla kaikki ne puut, jotka ovat 5 – 11 metrin päässä ajouran keskeltä ja jotka kuuluisi poistaa. Kaatosuunta uraan nähden poikittain.

Runkoluvuksi  neljän aarin alalle jäämään esim 40 puuta. Jos ajouran reunapuita jää 20 metrin matkalla kummallekin puolelle noin 7, niin onko se  konekonnien mielestä liian tiheää? Eikö siinä mahdu heiluttelemaan puomia?

”Harjoitus tekee mestarin, ja mestarit harjoittelevat aina”!

Taitaa olla haamu-uralta puiminen liian vaikea rasti monelle?

Harvennusjälki on ensiharvennuksilla edelleen heikkoa. Mennään liian aikaisin ja harvennetaan liikaa. Turvemailla voi kuiva kesä olla parempi hakkuuajankohta kuin märkä talvi. Mikä neuvoksi: energiapuuhakkuu ennen enskaa vai tarmokkaampi taimikonhoito? Rehevällä kohteella voi tarvita joskus molemmat.

http://www.metsalehti.fi/uutiset/korjuujaljessa-paljon-huomautettavaa-suurin-pulma-liian-voimakas-harvennus/#23e3039d

Entä ratkaisu? Puun hinnan nousu ainakin kannustaisi parempaan työketjuun ennen enskaa.

Ja enskan hakkuurästejä on ainakin miljoona hehtaaria! Tilanne on ristiriitainen, taikka niinkuin normaalisti tutkimuksissa on, tarkastuskohteita on vain liian vähän, eikä ole – määrärahojen niukkuuden takia otettu mitenkään huomioon hakkuurästejä.

Usein on meidän työmailla käynyt niin, että vieraileva metsänomistaja on pikkuista vaille pyörtynyt, kun on tullut harjoitustyömaalle, vierailevat metsäammattilaiset ovat olleet hyvin hiljaa, kaivaneet relaskooppinsa repustaan – ja sanoneet lupuksi, että luulin aluksi, että on mennyt lähes pilalle, mutta pohjapinta-ala onkin justiinsa käyrillä.

Siinä vaiheessa vielä meidän opetuslapset mittasivat jatkuvasti runkolukua tai pohjpinta-alaa. Ajourat oli ensin liputettu molemmin puolin jääviin puihin ja ajouravälit oli määritelty mittanauhan kanssa.

Korjuutyömaan arvostelijoidenkin pitäisi olla ammattitaitoisia ammattilaisia, joita kylläkään niissä ei montaakaan ole.

Olin 80-luvun alussa metsurikurssilla. Ensiharvennuksia opeteltiin hakkaamaan. Opettajan aloitusohje oli, että otatte niin paljon pois että näyttää pilalle menneeltä ja sitten vielä muutama runko lisää niin tiheys on oikea. Relaskoopilla mitatessa näin olikin.