Miksi sitten Tolopainen myit tukit sellufirmalle?

Kerro nyt jo siitä rahanpesusta puukaupassa! – Miten se tehdään? Minä en sitä tiedä.

Mutta miten Etelä-Suomen puukauppa liittyy rahanpesuun?

Hankintamyyjien raakkitukeille on aivan luonnollinen ja vedenpitävä selitys. Olen sahannut jopa tuhansia metsänomistajien tekemiä hankintatukkeja, jotka ostajan edustaja on raakannut ja jotka on merkattu ja jätetty laanille. Ne ovattäysin laatuvaatimuksista tietämättömien ”Tollojen” tekemiä. Pahimmat, nimenomaa kuuset, ovat olleet sellaisia, että ne eivät kelpaisi edes kuusikuiduksi.

Niistä olisi pitänyt sahata hyvää sahatavaraa. Tukki on lisäksi sellainen, että esim vajaa 15 senttisestä pölkystä ei kukaan saa kahta 50 x 125 millistä täysisärmäisenä. Pahimmillaan kuvitellaan, että10 senttisestä pölkystä pitäisi tulla 2 kpl 2×4 soiroa, jotka ovat täyssärmäisiä. Kun tukki on pieni, pitkä ja lenko, siitä ei kunnon sahatavaraa saa, ei ainakaan latvaläpimitan mukaista.

Jos raakkipölkyt kärrätään sahalle ja ne lajitellaan jne, hylätään, kuskaillaan ja viedään sellutehtaalle, niistä ei juuri kantohintaa voi jäädä.

Usein hankintamyyjän itse tekemät tukit on jo katkonnallakin pilattuja.

Sehän on merkillinen tukki, joka ei sahapöydällä oikene. Huono sahuri, joka ei pysty tukkien laatua parantamaan. No ei jätkältä voi paljon vaatiakaan.

Tuo raakkihomma menee niin, että sellufirmat ja sahat, jotka ostavat sellufirmojen hakkaamia tukkeja noudattavat niiden laatuvaatimuksia tarkasti.  Jos tukki on luokiteltu hakkuussa tukiksi, niin siitä saa tietysti tukin hinnan vaikka vastaanottaja ei sitä tukiksi kelpuuttaisi.

Sahat saattavat joustaa esimerkiksi järeän mäntytukin lenkousvaatimuksessa.  Ero on ollut meillä jotain 2-3 % tukkisaannosta.  Jos haluaa suuren tukkiprosentin, niin kannattaa myydä sahalle ja ehkä ilmoittaa siitä mahdollisille ostajille.

Et ole Tolppa vielä avautunut siitä rahanpesusysteemistä.