Keskustelut Metsänhoito Hakkuuaukkojen heinäpellot

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 133)
  • Hakkuuaukkojen heinäpellot

    Joskus silloin 70-luvulla pellot pantiin pakettiin ja istutettiin puulle. Mäntyäkin monia hehtareita. MHY: neuvojien toimesta.

    Nyt on siirrytty takaisin heinäpeltoihin metsän kustannuksella.

    Kuten Metsälehden jutussa todetaan ”metsäneuvosto” on saanut viitteitä, että istuttamattomia aukkoja on olemassa.

    Kyllä on ja ne lisääntyvät joka kesä. Kiitos uuden metsälain.

    Lue vastaukseni/kommentti Metsälehden juttuun (metsäneuvosto).

  • Jätkä

    Anneli. Painotus sanalle TODELLISET!

    Puuki

    Viimeksi n. vuosi sitten olin osallisena (neuvomassa) puukaupassa, jossa oli harvennus-ja päätehakkuuleimikot ja korjuukulut oli etukäteen tiedossa n. 1 euron hintahaarukan vaihteluvälillä / kuutio. Yksi ostaja olisi kertonut tarkan pystyhinnan vasta hakkuun jälkeen eli pystyhinta olisi ollut tienvarsihinta-toteutuneet korjuukulut. Useimmiten ainakin vielä kantohinnan saa tietää etukäteen.

    Erot  tulee lopulta pääasiassa eri puutavaralajien määristä  ja katkonnan eroista. Korjuukulutkin vaihtelee eri toimijoiden mukaan , mutta vaihtelun merkitys lopputulokseen on yleensä pienempi kuin muiden tekijöiden.

    kuusessa ollaan

    Otetaans vähän takapakkia. Kuka voi määritellä puun jalostusarvon, eli sehän on sekä pystykauppa, että hankintakauppojen puun hinnan määrittelyn lähtökohta?

    Se on siksi tärkeä tieto, että siihen perustuu molempien kauppatapojen korjuunkin hinnoittelu, tukkipuun osalta. Kun myydyn puutavaran mukaan voidaan nopeasti muuttaa metsäpään katkontaa ja vähentää sen kautta hävikkiä, on pystypuu selkeästi järkevämpi ratkaisu ja siitä ollaan valmiit maksaamaan.

     

    A.Jalkanen

    Tuosta hankintalisän suuruudesta ollaan tässä ketjussa jo aiemmin keskusteltu, ei minulla ole siihen lisättävää. Korjuukulujen tietäminen ei ole minulle tärkeää. Tietenkin korjuukulujen julkisuudesta olisi se huima etu, että puun myyjät hahmottaisivat paremmin leimikkotekijöiden vaikutuksen saamaansa puunmyyntituloon. Niistä tärkeimmät lienevät korjuuajankohta, metsäkuljetusmatka, kuvion koko ja rungon koko. Siis noita listattuja asioita pitää parantaa jos haluaa hyvät tulot.

    mehtäukko

    Niin. Mikä on teollisuudella ” liikesalaisuutta” mikä ei?

    Joskus ole viitannut täsä yhteydesä kaivosteollisuuteen. Jos joku on vuokrannut länttinsä mineraalin louhintaan ja jalostukseen, eikö se ole heidän asiansa?

    Tai vuokraat soraharjun. Omin neuvoinesi sen tuotto on X, mutta asiaansa vihkiytynyt konserni maksaa sen X:n lähes pystyhintana ja kuitenkin heille riittää siitä liiketoimintaa laadulla,toimitusvarmuudella ja määrillä perustellen.

    Keskustellahan saa ja pitää asioista, mutta nähty näytelmä käärmeen survomisesta pulloon on jo sirkusta! Teoria ja käytäntö on sotkettu kuin nakkipuuro.

    savo’ttamies

    Kahdessa yllä olevasta mielipiteestä näkee yleisen käsityksen puukaupasta.

    Kaikki pystymyynnin puollustajat samaistaa puunmyynnin, oman etämetsänomistus tilateensa mukaan

    A Jalkasen sanoin ”Korjuukulujen tietäminen ei ole minulle tärkeää. Tietenkin korjuukulujen julkisuudesta olisi se huima etu, että puun myyjät hahmottaisivat paremmin leimikkotekijöiden vaikutuksen saamaansa puunmyyntituloon.”

    Puuta ei myydä kuin pystykaupalla ja on ihan sama mitä korjuu maksaa.

    Vaikka teollisuus vaatii metsäomistajia rakentamaan esim metsäteitä, ”ei meitä kiinnosta, miten se vaikuttaa korjuu kustannuksiin. Ottaako metsäteollisuus teistä saatavan hyödyn itselleen , saadaanko koskaan metsäteihin uhratut kustannukset puunhinnassa takaisin ”

     

    Visakallo

    Puiden mittauksesta noudatetaan samantapaista käytäntöä kuin yleensäkin aloilla, joissa määrän mittaus on tehtävä. Mitaus tehdään sovitusti joko ostajan tai myyjän toimesta, mutta ei juuri niin, että sen voisi tehdä valitusti molemmat. Ruokakaupassa meidän on punnittava omenat kaupiaan vaa’alla, emme omallamme. Samaan tapaan ostamme sähköä sähköntoimittajilta ja mursketta sen toimittajilta. Kun taas myydään viljaa, kasviksia tai maitoa ja teuraseläimiä, mittauksen tekee ostaja. Ei niissä sen kummempia salittoja ole, vaan vakiintunut, tarkoituksenmukainen käytäntö.

    mehtäukko

    Tarkennus savo’ttamiehelle:

    en ole etämetsänomistaja, en metsäteollisuuden trolli enkä ole eläissäni myynyt kuin yhden ainoan kerran pystykaupalla.

    mehtäukko

    …Ja siinä kun Metsäliitto ahnehti siemenpuut, se viimeiseksi.

    Jovain

    Entäs miten on metsänomistajan motomitan kanssa. Yleensä myyjä mittaa. Sitähän teollisuus ei ole hyväksynyt metsänomistajalta. Vai onko edelleen kysymys tarkoituksenmukaisuuksista käytännöstä.

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 133)