Kaakkois-Suomesta niitä on uutisoitu. Kun sato on syöty tai paskanneltu toistuvasti, mitäpä teet monikymmentuhantisille parville?

Kysymys ei ole ”montako lopettanut”. Peri-aatehan on aivan nurinkurinen

Hanhi on hyvä huono esimerkki siitä ,mitä tapahtuu ,kun säännöksiä ei pystytä päivittämään tilanteen edellyttämällä tavalla. Hanhikanta on kymmenkertaistunut muutamassa vuodessa ja on runsaat tuplat uhanan-alaisuuden edellyttämästä tasosta. Mitään asian korjaamiseksi ei voida tehdä kankean ja osin itseaiheutetun ja toimimattoman järjestelmän vuoksi.

Sama ”päivitysongelma” vaivaa avaajaakin ,mutta toiseen suuntaan. Kirjoittelee vieläkin ,kuin mitään ei olisi tapahtunut vuosituhannenvaihteen jälkeen. Viimeiset kuusi vuotta hirvien määrä on laskenut jyrkästi ja niitä pyyntilupiakin on jäänyt käyttämättä valtakunnallisesti jo yli 20% kannan vähenemisen johdosta.

Silmiini osui mielenkiintoinen tieto perinteisen talvehtimisalueen kohdalla, joka sijaitsee naapurikunnassa. Lupamäärät ovat tippuneet reippaasti ja tästä huolimatta pyyntilupien käyttöaste putosi kuluneella kaudella 51%:iin. Onko jo tulevana syksynä edessä täysrauhoitus niillä kulmilla? Mainittakoon vielä ,että kyseisen paikkakunnan rajamailla talvehti vuosituhannen vaihteessa yli 200 hirven tokka alle tuhannen hehtaarin suoalueella. Pyyntilupajärjestelmä on osoittanut tehonsa.

Avaaja ei ole saanut omasta aloitteestaan vielä mitään näyttöjä kymmenessä vuodessa. Ei edes pilottihanketta toimivuuden testaamiseksi.

Kannattaa ottaa huomioon sekin seikka ,mikä luontainen hirvikanta olisi kooltaan näissä olosuhteissa ilman metsästyksen vaikutusta. On olemassa tutkittua tietoa siitä ,että meidän olosuhteitamme vaatimattomammissakin oloissa hirvien luontainen kanta vaihtelee 10-40 yksilön/1000ha vaihteluvälissä. Pedot ja nälkä aiheuttavat vaihtelun. Petojen osuus 10% ja nälkä ja taudit 90%. Suomessa ollaan kuitenkin hirvitiheyden osalta vain 1/3-1/4 tasossa luontaisen vaihtelun minimimääristä ,paikoin jopa alle. Hömötinttien kannanalenemasta ollaan kovasti huolissaan ,mutta hirvikannan hupenemisesta suhteessa vielä reippaammin ei niinkään.

Jos kuvitteellisella luontaisella määrällä tarkoitetaan tilannetta ilman ihmistä niin silloin moni asia olisi toisin.

Metsissä olisi hirvien lisäksi muitakin suuria nisäkkäitä jotka puuttuvat. Alkuhärkiä, visenttejä, myskihärkiä, jättiläishirviä, ehkä metsiin sopeutuneita villasarvikuonoja ja mammuttejakin ym kadonneita lajeja. Metsäpeurojakin varmasti olisi suuret määrät koko suomessa.

Nisäkkäiden laidunnuspaine voisi olla niin iso että osa maastosta pysyisi aina puoliavoimena.

Suuret nisäkkäät selvisivät lukuisista jääkausista ja lämpökausista. Jostain syystä ne hävisivät kun ihminen tuli kuvioon.

Jauhaminen jatkuu. Ainakin keski-suonessa hirvikanta on tavoite tiheydestä.  Kenenkään ei tarvii jättää mäntyä tai koivua istuttamista hirvien takia.  Syyt on ihan muualla.  Hirviporukat ovat laskeneet kannan siihen tasoon joka on ohjeistettu pääosin Suomessa.