Järjestelmää on kehitetty kymmeniä vuosia ,että yllätykset ja kannanvaihtelut voitaisiin vättää. Tiheystavoitteitakin on rukattu moneen otteeseen. Tavoitehaarukan alaraja on lähtenyt jo  nousuun ,kun on todettu liian alhaisen hirvikannan ongelmat. Näistä jäsenpako seuroista ensimmäinen ja valikoivan metsästyksen hankaluudet toinen. 3-4 hirveä tuhannelle antaisi pelivaraa ja saisi kiinnostuksen säilymään . Kanta kestäisi satunnaiset pedotkin.

Jos kanta päätyy liian alas eikä metsästys enää sen takia kiinnosta ,on minun keinovalikoimani loppu. Saavat hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla ne ,jotka ovat liian alhaista kantaa vaatineet. Hirvet ottavat tehokkaasti tilan haltuun kannan räjähtäessä ennemmin tai myöhemmin. Silloin varmasti selviää kovapäisimmillekin mikä merkitys organisoidulla metsästyksellä ja riittävällä määrällä osallistujia on ollut hirvikannan hallinnassa. Haasteista on selvitty säikähdyksellä tähän mennessä, jatkosta en ole lainkaan varma.

Yhteistyötä metsästäjien ja maanomistajien välillä on syytä kehittää . Reaaliaikainen tietojen vaihto esimerkiksi riistakameroiden välityksellä olisi yksi kehityskohteista.

Yksi metsästyksen tehostamistoimi voisi olla seurojen välisen yhteistyön tiivistäminen ja kattavat yhteislupamenettelyt joka paikkaan. Uutena asiana voisi voisi harkita paikkakuntakohtaista ”metsästäjäpörssiä”, josta olisi mahdollista pyytää tai tarjota ”virka-apua” sitä tarvitseville seuroille ,jos rivit alkavat eri syistä harveta metsästyskauden kuluessa. Porukka voisi koostua niistä eri seurojen luotettavista ja kokeneista jäsenistä, joiden urakka on ohi. Osaamista pitäisi löytyä ei onnenonkijoita.

Parasta olisi kuitenkin käyttää nykyisen järjestelmän kaikki mahdollisuudet ja nodattaa laadittuja suunnitelmia mahdollisimman tarkasti. Jo niillä keinoilla pahimmat yllätykset voidaan välttää.

kyllä se hirvikanta pysyy kurissa kun annetaan vapaa metsästysoikeus kaikille metsästyskortin omaaville.

Nostokoukun ympäristössä on juuri niitä yhteistyön elementtejä , joita tarvitaan nykytilanteessa. Näin on menetelty meidänkin yhteislupamme alueella ja homma toiminut pääsääntöisesti hyvin kokonaisuutta ajatellen yli 30 vuoden ajan. Taidettiin olla ihan ensimmäisiä paikkakuntia ,jossa koko alue kuului saman yhteisluvan piiriin. Vain yksi seura on irtaantunut porukasta voidakseen toteuttaa paremmin omia näkemyksiään. Ei halunnut soitella yhteisistä nuoteista. Tosin riistakeskus antoi heillekin samat nuotit , joita muutkin käyttävät. Pyyntiluvat tippuivat puoleen ja haavet sen mukana.

Aiemmin kertomani toinen ei niin toivottu esimerkki koski seuraa , jonka toiminta on poikennut toistuvasti voimakkaasti siitä hengestä ,jota yhteiluvalta odotetaan. Poikkeamat sulautuvat kokonaisuuteen, mutta johtavat paikalliseen ongelmaan ja aiheuttavat eriarvoisuutta. Yhteilupa ei toimisi lainkaan ,jos useampi osakas toimisi samalla tavalla. Yhteisistä sopimuksista on pidettävä mahdollisuuksien mukaan kiinni. Asia korjautuu helposti. Toimitaan niin ,kun on yhteisesti sovittu ja noudatetaan laadittua suunnitelmaa.

Meneppäs nyt ensin tekemään sitä aloitetta ja keräämään tarvittavat nimet.

Ajatus ei vaikuta muuttuneen yhtään ,vaikka metsässä ja metsästyksessä on tapahtunut hyvin paljon 20 vuoden aikana. Nyt hirvikanta on alimmillaan30 vuoteen. Suosittelen päivittämään kasetin.