VTV hirvitarkastuksessaan v. 2005 totesi, että hirvi on valtiontalouden kannalta lähinnä haittaeläin. VTV arvosteli lähinnä nykyistä vuotuisiin pyyntilupiin perustuvaa hirvenmetsästystä, mikä johtaa aika-ajoin liian tiheisiin hirvikantoihin, mikä johtaa kohtuuttomiin vahinkoihin maanteillä, metsätaimikoissa ja pelloilla.

Nytkin hirvikanta on monin paikoin liian tiheä ja pyyntilupia aiotaan siksi vähentää. Nykyinen järjestelmä on johtamassa liian tiheisiin hirvikantoihin muuallakin, kuin missä se vaihe on parhaillaan menossa. Jopa ohjeellisia hirvitiheyksiä on alettu paikoin nostella metsänomistajia ja valtiovaltaa kuulematta.

Hirvistä koituvat hyödyt kertyvät noin 100 000:lle hirven metsästäjälle ja joskus heidän perheelleen. Yleisiksi hyödyiksi metsästäjät laskevat mielellään kaikki kustannukset mikä metsästyksestä heille koituu. Nekin kulut ovat muka yhteiskunnalle koituvia hyötyjä, kun riistanhoitoyhdistykset tekevät srva-tehtäviä hirvikolarin jälkeen, mikä aiemmin kuului poliisille. Pitäisi ensin ymmärtää ajatella, että kuka tai kenen toimesta hirvikolarien määrät ovat jatkuvasti nousussa.

Voidaan perustellusti sanoa, että haitat hirvistä ovat moninkertaiset verrattuina hirvenlihasta saataviin hyötyihin. Verotettavaa siitä ei ole jäänyt valtiolle. Metsästyksestä saatu virkistyksellisyys lasketaan kansantaloudelle hyödyiksi, mutta verottajalle päin se lasketaan metsästyksen kuluksi, eli tappioksi. Tällaisen ajattelutavan hyväksyminen verottajan taholta on jonkunasteista petosta muita veronmaksajia kohtaan.

Kaikki tällainen kieroillen rakennettu ajatus hirvien hyödyistä poistuisi, kun nykyinen pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästys säädettäisiin lopetettavaksi, ja siirryttäisiin hirvien osalta normaaliin vahinkoeläiten metsästykseen, jossa tilan rajat eivät olisi rajoittamassa hirvien metsästystä.

Eduskunta laatii VTV:lle vuotuisen tarkastusohjelman. Ilmeisesti Eduskunnan Eräkerho, sen hirvestävät jäsenet, tekevät kaikkensa, että VTV.n tarkastusohjelmaan ei tule toistuvasti hirvitarkastuksia. Entisenkin tarkastusohjelman korjauskehoituksia ei MMM ole edes yrittänyt toteuttaa.

Ministeriön virkamiehet, ylijohtajat, ovat presidentin nimittämiä, joten potkuja pelkäämättä he voivat mesoa hirvipolitiikassa mielensä mukaan. Onhan eläkepäivinä mukava jatkaa entisiä hirviharrastuksia. Hirvitilanne ei ole Suomessa olennaisesti muuttunut , eli entinen pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästys on edelleen käytössä. Hirvitalousalueet oli ehkä muutos, jonka avulla lupailtiin tasaisempia hirvikantoja. Ei onnistunut sekään.

Kyllä hirvien metsästämisen ja laskennan kuluista pidetään metsästäjien laatimaa kirjanpitoa. Lihatuotosta ei jää verotettavaa tuloa kun kulut on vähennetty. Nämä samaiset kulut lisätään hirvenlihan arvoon kuvaamaan hirvenmetsästyksen yhteikunnallisia hyötyjä.

Minusta tällainen menettely, hirvikolarit maanteillä, hirvivahingot ja ilmastohaitat metsissä salaillen, on lähinnä huiputukseen rinnastettavaa toimintaa. Jokainen autoilija kasko-vakuutuksessaan maksaa hirvipolitiikan kustannuksia.

Todelliset metsien hirvivahingot näkyvät VMI:n kerääminä, ja ovat olleet jatkuvassa kasvussa. Noin 200 000 hehtaaria Suomen metsistä pysyy hoitotöistä huolimatta lähes peltoheittoa vastaavassa tilassa.

Ilmaston edelleen lämmitessä hirville huonommin maistuva kuusi valtaa jatkuvasti istutuspinta-alaa, jopa VT-kankaille, vaikka ko. puulaji kaikista heikommin soveltuu edelleen lämpenevään ilmastoon. Jalostetun koivun-  ja männyntaimen suosio on hirvipolitiikan vuoksi edelleen pientä kuuseen verrattuna. Hirvipolitiikka kaipaa radikaalin muutoksen kuten valtion talouskin.