Mehänpojan yritykset eivät oikein osu lankulle. Tarinat kaikuvat kuuroille korville silloin ,kun hirvikanta on aallonpohjassa. Näin oli kymmenen vuotta sitten ja sama tauti vaivaa nyt kymmenen vuotta myöhemmin. Tällä välillä on hirvikannan tavoitetasoa alennettu neljännes ja tavoitteeseen pääosin päästy.

Kanta  alkoi kasvaa , kuten kymmenen vuotta sitten ennustin ,mutta tilanne saatiin hallintaan ja kanta alas kannanhoitosuunnitelman ja omariistan tultua työkaluksi toimintaa helpottamaan. Mehänpojan konstit olisivat johtaneet ojasta allikkoon. Muutama kymmenentuhatta hirveä olisi jäänyt kaatamatta …vuodessa.

Vielä tuosta vasajahdista sen verran ,että pyyntimäärät ja suhteet on määritelty rakenteellisin perustein. Ei sen ihmeellisemmästä asiasta ole kyse. Vasajahti vain on yleenäkin haastavampaa ja jotkut alittavat riman käyttämällä halukkaasti suunnitelman edellyttämän vasoihin kohdistettavan pyyntiluvan ensimmäiseen vastaan tulevaan aikuiseen urokseen. Tämä lisää kannan naarasvoittoisuutta ja jättää yhden ylimääräisen turvan aterioimaan sinne taimikkoon. Kaksi vasaa syö lisäksi enemmän ,kun yksi aikuinen. Mehänpojan malilla hirvet senkun lisääntyy . Lisäksi kannnan keski-ikä laskee ja rakenne vääristyy. Aluksi tuottavuus laskee , mutta viidessä vuodessa ollaan samassa tilanteessa ,kun vuosituhannen vaihteessa. Sitäkö Mehänpoika haluaa? Minä tunnustan ,että minä en missään nimessä halua siitä seuraavan tapporallin toisintoa. Silloin ammuttiin kymmenen vuoden ajan keskimäärin lähes 60 tuhatta, enimmillään yli 70000 , hirveä vuodessa. Nyt kaatomäärät ovat karvan vaerran yli 30 000 samoin ,kun kymmenen vuotta sitten. Välillä käytiin lähes 60 000:n kaatomääristä. Eli turhaa marinaa näillä hirvitiheyksillä.

Siirretty suurpetoketjuun.

Talvehtiva kanta on siis oltava nykyistä suurempi susireviireillä. Ne syövät läpi vuoden. Muutama karhu lisäksi ,niin tarvitaan kaksi tai kolme hirveä lisää.

Vaikuttaa siltä että jos alueella on sekä susia että karhuja mutta samaan aikaan hirvivahingot (taimikot, liikenne) halutaan pitää siedettävällä tasolla eli kanta alhaisena, hirvien metsästysmahdollisuudet kutistuvat hyvin vähäisiksi.

Suurpedot saattavat pitää hirvikannan kurissa lähes ilman metsästäjiä, jos ne saavat lisääntyä rauhassa ja niiden reviirejä on kattavasti kaikkialla. Tämä tilanne meillä saattaakin olla pian käsillä, kun kannanhoidollinen metsästys on loppunut.

Ei ole yleisesti pidetty mahdollisena sitä Anton Chigurhin väitettä, että suurpedot hoitavat hirviasian pois päiväjärjestyksestä, mutta kyllä se mahdollisuuksien rajoissa vaikuttaisi olevan. Kyse on tietysti määristä: sietäisikö ihminen tilanteen, jossa suurpetoja olisi selkeästi enemmän, veikkaan että ei.

Venäläiset ovat ilmoittaneet, että siellä on viisisataatuhatta (500000) hirveä ja 30000 sutta. Sama määrä kuin pohjoismaissa (hirviä). Pinta-ala on kuitenkin vähintään kolmikymmenkertainen.

Koko planeetan hirvikanta on puolitoistamiljoonaa yksilöä (pohjoinen havumetsävyöhyke), vähintään satakertainen pinta-ala pohjolaan verrattuna. Venäjän ja Kanadan asumattomimmilla seuduilla hirvikantaa säätelevät sudet.

Ruotsissa vermlannissa sudet saivat olla aluksi rauhassa. Ne pudottivat hirvikannan luontaiselle tasolle (enintään 5/10000ha). Sama taso kuin sekä idässä että lännessä. Sikäläiset metsästäjät ilmoittivat, että lopettavat hirvenmetsästysen kokonaan, jos susien kantaa ei rajoiteta (kun heille ei jää metsästettävää) Heidän tahtoonsa taivuttiin.