Visalle on todettava ,että nyt hallinto on niiden käsissä ,jotka homman joutuvat toteuttamaan ja ymmärtävät realiteetit. Olisi hullua antaa enemmän päätösvaltaa niille joilla ei ole hajuakaan toiminnan dynamiikasta. Kävisi kuten sotessa. Kaikki lakkaisi toimimasta.

Suurin ongelma tällä hekellä on ,että havaintoja tekeviä silmäpareja on jo liian vähän ja nekin käyvät metsässä harvemmin ,kun metsästettävä kanta on monin paikoin pakkasessa jo parin reissun jälkeen. Meillä tosin kulahti aikaa 16 metsäpäivää ,kun metsä oli välillä tyhjä ja toisaalta oli noudatettava tarkasti pyyntilupaehtoja. Kokonaista 11 päivää kului ilman saalista . Visa voi mielessään miettiä ,onko moni nuori perheenisä valmis uhraamaan perheen laatuaikaa kovin monta viikonloppua tyhjänpyytämiseen. Hirvi ei asu kaupan hyllyllä.

Suorittava: ”Luken taulukossa , jossa seurataan hirvikannan kehitystä metsästyskauden aikana on käyrien perusteella kahdella edellisellä kaudella päädytty alueellisen riistaneuvoston asettaman tiheyden tavoitehaarukan alarajan alapuolelle. Tästä on ilmeisesti vedetty johtopäätökset ja alennettu metsästyspainetta.”

Tämä siis UU2-koskien. Noin siellä on toimittu. Ongelmana on väärin asetettu tavoitekanta ja sikäläisten vimma ylläpitää valtavaa karjalaumaa hirvikannan hoitosuunnitelmasta huolimatta. Kun hirvikanta on enää 1,5-kertainen verrattuna muiden alueiden tavoitetasoon, aletaan itkeä hirvikatoa ja ties mitä. Lehteen saakka päätyy ”tieto” paikallisten huolesta, vaikka kyse on muutaman vaikutusvaltaisen henkilön halusta kasvattaa hirvikantaa hoitosuunnitelman mukaan vahingolliselle tasolle. Tämä luonnollisesti johtaa tilanteeseen, jossa hirvistä ei tule havaintoja ja kiristystilanteeseen, ettei metsästetä.

Jos tavoitekannaksi halutaan yli 4, pitäisi se perustella julkisesti ja saada siihen lupa esim. MMM:stä sekä hyväksyjän nimi näkyviin. Eihän hoitosuunnitelmalla ole mitään virkaa, jos se ei ohjaa tavoitteiden asettamista metsästyslain mukaiselle tasolle.

Hoitosuunnitelmalla on paljonkin virkaa. Kerrataan vielä ,että hirvikanta voisi olla ilman metsästystä alimmillaan seitsemän yksilöä tuhannella Etelä-Suomen leveysasteilla. Metsänhoidon ja maatalouden tuottava lisäresurssi ravintoon voisi antaa mahdollisuuden kannan kasvulle joksikin aikaa jopa yli 40 yksilöön tuhannella. Pohjois-Ruotsissa oli tutkittu ,että ravinto riittää pitämään yllä resurssin merkitsevästi vähenemättä yli 25 hirven tiheyksiä tuhannella.

Etelä-Ruotsissa tehtiin koe ,jossa tutkittiin hirvien lisääntymistä aidatulla alueella. Siellä kahdeksan hirven lauma kasvoi 60-päiseksi viidessä vuodessa ,kun saivat lisääntyä rauhassa! Tuosta käy varmasti ilmi ,kuinka kovan haasteen edessä metsästäjät toimivat. Pienikin ihan inhimillinen arviointivirhe voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

Pelkästään puhtaissa luonnonolosuhteissa petojen vaikutuksen alaisena hirvikannan luontainen vaihteluväli on 7-45 yksilöä tuhannella sadan vuoden mittausjaksolla 55 000:n hehtaarin koealalla. Kanta on aina kasvanut voimakkaasti metsäpalojen jälkeen lisääntyneen ravinnon myötä. Suomessa tämä ”metsäpalojen jälkeinen olotila” on hakkuiden seurauksena jatkuva. Ravinnon ehtyminen ei kannan kasvua rajoita. Risukkoa piisaa purtavaksi niin taimikoista 70 vuoden välein kuin harvennuksilta hakkuutähteiden ja alueelle myöhemmin nousevan uuden vesakon muodossa. Lisääntynyt aktiivisuus tehdä ennakkoraivauksia lisää sopivasti saatavilla olevaa ravintoa kantovesojen muodossa.

Jos otetaan kaikki edellä mainittu huomioon , on jo kova saavutus pitää hirvikanta alle 10 yksilön tasolla tuhannella hehtaarilla. Sehän olisi vain minimitaso luontaisessa ympäristössä ,jos kantaa ei rajoitettaisi metsästämällä. Muutaman hirven poikkeamaa tiheyksissä ei tavallinen metsästäjä edes huomaa. Se kävi ilmi vuosituhannen vaihteessa ,kun riistaviranomaiset asiaa tiedustelivat. Hirvien määrä oli kimmonnut viidessä vuodessa lähes olemattamadta tasolle ,josta puhutaan vieläkin. Kesti kuitenkin hetken ,että metsästäjät sen uskoivat.

Olen yksinkertainen ihminen ja ajattelen varmaankin asioita liian suoraviivaisesti. Mutta mitä käytännön eroa on sillä, että asetetaanko petovara tavoitehaarukkaa määritettäessä vai kaatolupia myönnettäessä? Eikö kummankin tavoite ole saada alueelle sopiva määrä hirviä.

Nostokoukun kysymykseen. Eroa on hirvikannan koossa. Meillä susien keskellä ylläpidetään yleisesti n. 3/1000 kantaa, suorittava hekumoi Ruotsissa heitetyllä idealla 5/1000 kannasta.