Järjestelmä on sinällään melko hyvä ja toimiva näin ulkoa päin katsottuna. Pari ongelmakohtaa on: jokunen hirvitalousalue joilla tavoite on korkea tai ei olla vielä päästy tavoitteeseen, ja lisäksi talvilaitumet.

Tavoitteiden asettaminen riippuu päättäjistä jotka vaikuttavat kyllä valtaosin erittäin vastuullisilta. Vielä astetta tyylikkäämpi malli olisi sellainen, jossa päätöksen valmistelija ja päättäjä olisi eri ryhmä. Toisin sanoen ARN:ssa tavoitteen esittelyvalta olisi metsästäjillä ja päätösvalta olisi sidosryhmillä.

Liian alhaiseksi väliaikaisesti menevä hirvikanta palautuu. Voi olla että paikoin siinä vaikuttaa petojen runsastuminen taustalla.

Jälkimmäinen eli talvilaidunongelma olisi varmaan hoidettavissa metsästämällä yhdessä isommalla porukalla talvilaidunalueilla. Jos tämä ei käy niin pienemmällä porukalla ja luovuttamalla ruhot kuten Nostokoukku edellä kuvasi. Muitakin ratkaisuja varmaan löytyy?

En tietenkään lisäisi painetta vaan vain silloin kun talvehtimisalueella on liikaa hirviä. Järjen käyttö on aina sallittu.

Olen nyt ollut 40 vuotta kaikista kustannuksista henkilökohtaisesti vastaava hirvenkasvattaja. Täkäläinen hirviseura on hoitanut osuutensa moitteettomasti aina niissä puitteissa, mitkä järjestelmä on sille kulloinkin antanut, ja keskinäinen yhteistyö ja tietojen vaihto on toiminut erinomaisesti. Siitä huolimatta  hirvien määrä näyttäisi nyt lisääntyvän vuosi-vuodelta. Kun puhutaan sidosryhmien kuulemisesta, niin ainakin minulta kysyttiin nyt ensimmäisen kerran 40 vuoden omistusaikana virallisesti mielipidettäni hirvikannasta, eikä nytkään kyselyä tehnyt riistajärjestelmä, vaan MTK. Tästä heräsi ajatukseni riistajärjestelmän juridisesta muutoksesta.

Hirvitalousalue sisältää sekä kesä-että talvilaidunalueet . Lisäksi hirvitalousalue on muodostettu niin ,että hirvien liikkuminen tapahtuu pääasiassa vain alueen sisällä. Tällä menettelyllä vähennetään hirvien liikkumisen aiheuttamia virheitä arviointiin. Eli Annelin ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen.

Mitä tulee siihen ,että metsästyspaine suuntautuisi vahvemmin vain talvehtimisalueille , on kuolleena syntynyt ajatus. Ei mene demokraattisessa yhteiskunnassa läpi. Tästä on esimerkki muutaman vuoden takaa ,kun talvehtimisalueella toimiva hirviseura pyysi pyyntilupia kannan romahduksen jälkeen entiseen malliin vedoten talviaikaan suoritettuihin lelntolaskentojen tuloksiin. Heidän oli tyytyminen niihin lupamäärin ,jotka olivat perusteltuja koko hirvitalousalueella. Edes käräjöinti asian tiimoilta ei muuttanut tilannetta.

Koettivat vielä sitä ”hirvivahinkokorttiakin” lupamäärien lisäämiseksi. Ei ottanut tulta sekään yritys ,kun hirvivahinkoilmoitusten saldo oli nolla ko alueella.

Kyllähän se varmaan harmitti seurueen osalkaita ,kun metsästysmajoihin ja saaliinkäsittelyyn oli panostettu isoja summia ja suunnitelmissa oli kattaa kulut myymällä hirven lihaa. Se mahdollisuus oli kuitenkin menetetty hirvikannan voimakkaan vähentämisen myötä. Tilannekuva petti.

Tänä päivänä oikeaa tilannekuvaa on helppo pitää yllä omariista- sovelluksen avulla , joten mahdolliset yllätykset ovat järjestelmää käyttäjien osaamattomuutta. Luken ”luonnonvaratieto” tarjoaa mös hyvää pohjatietoa hirvikannan kehityksestä. Sitä se ei tosin kerro ,onko Visan mailla yksi vai kymmenen hirveä. Suuruusluokka selviää hirvitalousalueittain. Metsästäjille aukeavat vastaavat tiedot oman seuran tilanteesta portaittain valtakunnan tasolle asti.

Jahas, nyt pitää kait järjestää äänestys, kumpaa minä uskoisin. Suorittava sanoo, ettei talvilaidunalueilla saa metsästää hirviä enempää kuin muuallakaan, kun taas Metsuri motokuski sanoo, että kyllä lupia saa niin paljon kuin vain tarvitsee. Taidan jättää ko. herrat kinaamaan keskenään asiasta.