Tarkoitin, että valtio voisi luopua hirvikarjansa omistusoikeudesta ja luovuttaa sen niille, jotka sen ruokkivat ja majoittavatkin.

Mm: ”Mutta en tietenkään kiistää että hirvimäärällä ei ole mitään merkitystä kolareihin tai taimikkotuhoihin. Ne eivät kuitenkaan välttämättä vähenee suoraan hirvikannan kokoon verrattuna.”

Taimikkotuhot varmasti vaihtelevat mm. alueen hakkuiden ja puulajivalintojen mukaan. Liikenneturvan mukaan hirvikanta korreloi kolareiden määrän kanssa. Paikallisesti tietysti keskittymiä löytyy.

Noista saadaan varmasti vuosien välistä muutosta selville, vaikka absoluuttista hirvimäärää ei saadakaan. Ja kun tarkoitus on torjua haittoja, noissahan siitä dataa on.

Gla: ”Ketä silloin huudetaan apuun, kun kanta alkaa kasvaa, eikä kaatoluvat muodosta metsästysseuralle velvoittavaa tavoitetta?”

Minkä velvoitteen kaatoluvat seuralle aiheuttavat? Metsästyksenhän voi lopettaa jos siltä tuntuu.

Eihän systeemissä sinällään ole vikaa, mutta mikään ei takaa sitä, että sitä varmasti myös käytetään oikein, ja etteikö hirvimäärät karkaisi jälleen liian suuriksi, sillä metsästäjät haluavat varmistaa, että metsästettävää aivan varmasti riittää seuraavillekin kausille. Tästä on jopa aivan valtakunnan tiedotusvälineiden tasolla muistutettu metsästäjiä!

Kaatoluvilla on metsästäjiin velvoittava vaikutus. Toki lupia voi jättää käyttämättä, mutta vain jos riistaa ei löydy tai peurojen tapauksessa lupia on enemmän kuin ehtii käyttää. Kannattaa verrata, metsästetäänkö kauriit vähiin, kun mitään kontrollia ei ole. On eri asia kohdentaa paine luvanhaltijoitin kuin anonyymeihin metsästäjiin. Eipä Visakallokaan kaurisjahdissa taida käydä, vaikka mikään ei estä.

Tärkeintä on tavoitteen asettaminen oikealle tasolle. Siihen kaatolupien varassa olevat pyrkivät. Toki nyt kun hirvikantaa ei leikata ja saaliit siksi vähenevät, parkua sieltä kuuluu. Mutta ehkä me se kestetään.