Isoissa haavoissa on se jippo, että niissä oksat / lehvästö ovat niin korkealla, että talvehtinut ruoste ei yleensä nouse tuulen mukana niin korkealla, kuin vesakossa. Itiöt ovat aktiivisia kesäkuussa ja heinäkuun puolenvälin jälkeen buumi on ohi. Männyntaimet on saastutettu ja itiöt alkavat tehdä haavanlehtien alapinnoille talvipesää.

Monet kaulaavat laiskuuttaan / tietämättömyyttään / taitamattomuuttaan  – isot haavat moottorisahalla, joka on tasan tarkkaan väärä väline tuohon hommaan. Jos ja kun sahalla jyrsitään mantopuuta, herättää se haavassa juurivesojen ”synnyttämismoodin” ja koko homma venee ns ”vituiksi”.

Kaulaaminen pitäisi tehdä kasvukauden alettua esim. vesuria apuna käyttäen  ”nylkemällä” nilellään oleva kuori puun pintaa myöten pois. Mielellään jopa useamman kymmenen cm:n matkalta. Olen joskus nykäissyt sellaiset kuoret pois rinnantasalta maanpinnalle saakka. Ensimmäisenä kesänä puu ei näytä reagoivan mitenkään kaulaukseen, toisena kesänä puolet lehdistä tulee puuhun, kolmantena kesänä saattaa vielä vähän yrittää. Syksyllä puu on sitten kuollut, eikä tee juurivesaa lainkaan.

Arnold. Ei ei ei! Taskut kuoreen ja niitä 1 kpl läpimitan tuumaa kohti, jokaiseen taskuun glyfosaattia 1 ml. Kuolee nätisti. Taskutusta varten on ollut erityinen kirves, joka tekee hyvän taskun.

Jos haavat ovat kaukana pistorasiasta, niin tarvitaa porausta varten helvetin pitkä jatkojohto – et kai käsikairalla ala kairailemaan? Glyfo pitää saada kuoren ja puun väliin, ei siihen poraa tarvita!