Jotenkin on jäänyt sellainen tuntuma että haapatutkimuskin jäi tavallaan hiukan kesken. Suomessa olosuhteiden vastahankaisuus (hirvieläimet) katkaisi hyvään vauhtiin päässeen kehitystyön. Silloinhan maakunnassa kiersi jopa hybidihaavasta väitellyt Satu Holm jonka luona myös kävin tuolla Huittisten suunnalla olleessa iltapalaverissa. Hommaan oli satsattu paljon mutta lyhytjänteisyys uuteen ja sitkeää työtä vaativaan kasvatusajatukseen lopetti sen varmaan jotain noin viidessä-kuudessa vuodessa. Se vain julistettiin kasvatuspuuksi muiden joukkoon ja uskon että pyrittiin unohtamaankin mahdollisimman tarkkaan. Mutta h-haapaa kasvoi jo silloin maakunnassa täälläkin ja olenpa joskus muihinkin kasvattajiin jutuissa ollut. Koskaan minulta ei kuitenkaan ole yritetty kieltää tai mitenkään vähätellä haavan kasvatusaikeitani.

Metsuri motokuskin sivua ei koneeni jostain syystä löytänyt mutta jo otsikko tuntuu niin tutulta että sitä on aineistona käytetty muissakin aviiseissa. Perustuu aivan varmaan juuri tyttönimeltään Holmin tutkimaan. Rohkenen hiukan jo tällä kokemuksella pitää osaa tiedosta hiukan joko huonosti tutkittuna tai vanhoista koluttuna. Esim. minä olen jo testannut viidentoista kasvatusvuoteni aikana lähes kaikki metsäpohjat joita mailtani löytyy paitsi puhtaasti raaàn suon.
Kaikissa kasvaa aina tehokkaammin kuin mikään muu puulaji samassa ajassa. Kaikkein pahin on kasvun kannalta hirvet ja keväthalla toiseksi pahin juuri lehteen tulleelle haavalle. Tänäkin keväänä, vaikka Taneli ei liioin ollut huomannutkaan, esiintyi erittäin myöhään aika kovaa yöhallaa. Se tappoi yhden mäensyrjän istutuksesta useita jotka juuri olivat muuten lämpimässä rinteessä ensimmäisinä alkaneet avata silmujaan. Siitä se ei kumma kyllä toivu. Vaan lähettää juuresta uuden alun kasvuun. Niilläkään ei tietty enää tulevaisuutta ole koska muu metsä sulkee valoa pois silloin kun niiden pitäisi kiriä ylös. Ja taas myös hirvet suojaamattomassa ne tietysti kaluaa pois.