Taisin jossain vaiheessa esittää laskelman, jossa vertasin haavan lyhytkiertokasvatuksen ja kuusen kasvatuksen tuottoja. Jos perustamiskulu vuonna 0 on sama, istutustiheys 1000 kpl/ha, haavan kasvattaja häviää esimerkiksi 60 vuoden kierrolla, vaikka tähtäisikin myös haapatukin kasvatukseen. Kuusen kasvattajan tavara on sen verran arvokkaampaa. Ellei tähtää harvennuksin tukkiin, häviää vielä enemmän. Ketjujen tasaveroisuus edellyttäisi haapatukin hinnan nousua kuusitukin rinnalle.
Oletin, että haavan kasvattaja myi kuitua vuonna 20 ja 40 ja tukkia vuonna 60. Kuusen kasvattaja myi kuitupainotteisen harvennuksen vuonna 30 ja tukkipainotteisen uudistushakkuun vuonna 60. Kuidun hinnaksi oletin 20 euroa molemmille, haapatukin hinnaksi 40 euroa ja kuusitukin hinnaksi 60 euroa.
Monimuotoisuus toki on parempi haavan kasvattajan metsissä. Tässä on jälleen esimerkki siitä, miten metsäpolitiikka on meillä alisteinen hirvieläinpolitiikalle.
Visakallo: ”Lepistä puheenollen, meilläpäin leppä on käynyt harvinaiseksi. Vielä 80-luvulla sitä tuntui olevan vähän joka paikassa. Nyt en edes muista, milloin raivaussahan terä olisi leppää sahannut.”
Leppä kasvaa tosiaan vaihtelevasti. Siellä missä pulaa lepästä on, olen runkoja säästänyt jopa pääpuulajin kustannuksella. Mutta sama harvinaistuminen pätee haapaan. Pellonreunoissa järeitä haapoja kasvaa, mutta nuorempi sukupolvi on vähissä. Raivauksessa tulee vastaan lähinnä pensaaksi syötyjä haapoja. Niissä, jotka ovat kuitupuun kokoiseksi selviytyneet, on usein kuoret kaluttu eli tervettä puuta niistä ei tulla saamaan.
Jees on oikeassa, tähän pitäisi luontoväen puuttua, jos ovat luontoarvojen puolella yleisen toiminnan kieltämisen ja kotimaisen kilpailukyvyn heikentämisen sijaan.
A.Jalkasen kommentti haavan ja kuusen vertailussa pitää tuolla laskelmalla paikkaansa kyllä mutta ei enää seuraavaan puusukupolveen. Jos ensimmäinen haapapolvi on asianmukaista tavaraa siitä saa suoraan seuraavan ja sitä seuraavan puusukupolven. Jos tässä aletaan pitkän päälle laskea. Jota A.J. kuitenkin myös laski, jopa yli ihmisiän. Toinen ontuvuus on että jos maailma muuttuu kuten ounastellaan kuusi ei edes tukkikokoa tule tulevaisuudessa saavuttamaan ennen pystyynkuivamistaan. Haapa taas kestää hyvin koviakin sääolosuhteita isona puuna. Ja luonnollisesti silloin haapatukki saattaa olla jopa kaksin/kolminkertainen nykytukin hintaan nähden. Ekologinen rakentaminen alkaa tehdä painetta haaavn kasvatuksen suuntaan.
Ja Glan huomiot oikeansuuntaisia. Haapa näyttää kärsivän jo pienestäkin syönnistä senverran että pieni sydänlaho kovana tulee helposti. Aitauksen sisällä kasvaneet ovat pääosin terveitä ja siellä kasvaa alikasvoksena myös terveitä havupuita aivan toisin kuin avoluonnossa.
Lankkuhirsi ( 3 x 100 x 150 mm) systeemit voisi pelittää edullisen raaka-aineen takia. Aika pienestä tukkipuusta saa jo lankun tehtyä. Höttöpuu toimii eristeenä paremmin kuin tiiviimpi puu. Jyrsinnän teolta ja sen haaskaama puu säästyy mutta entäs se piikkien asennus ja niiden hinta ? Entäs lankkupuiden eläminen ? Eri puulajit elää erilailla lämpötilan & kosteuden vaihdellessa. Saattaisi jossain olosuhteissa leku-haapa-mänty/kuusi seinä (varsinkin kuusi) muuttua korkkiruuvia muistuttavaksi tai alkaa irvistellä saumoista. Onhan niitä monenlaisia versioita olemassa hirsiseinien tekoon. Yksi tapa on 2 ohutta hirsikertaa ja niiden väliin selluvillaa paksulti ; puuta menee vähän ja eristyskyky on erinomainen. Toinen tapa : ulkoseinät 4 ’ -hirrestä , sitten selluvilla kerros ja sisäseinät hirsipaneelista, kosteussuojat hengittävästä bitumipaperista.
J-hv:n skenaario haavan huimasta arvokasvusta on sinänsä ihan hyvää mielikuvitustarinaa mutta paras kestävyys ilmaston muutoksessa on näillä leveysasteilla männyllä eikä lehtipuilla. Haapa on lisäksi lahoherkkä. Siksi männyn kasvatusta pitää lisäta , samoin koivun. Sekapuustoisuus on paras tapa vähentää luonnontuhoja yhden puulajin kasvatuksen suosimisen sijaan.
Kolmas tapa: sisäseinät hirrestä, eriste ja lautaverhoilu ulkopuolelle. Saattaa toimia hyvin kohteessa, jossa ei ole ylläpitolämmitystä, koska sisäpuolen hirsiseinä tasaa kosteutta.
Jees, olet oikeassa: seuraava puusukupolvi tasaa tilejä, kun uudistamisinvestointi jää pois. Seuraava sukupolvi on haapaa vesoista tai kuusta luonnontaimista tai näiden yhdistelmä. Haapa on hieno puulaji, jolle toivoisi hyvää tulevaisuutta, ja ilmastonmuutoksen kestävyys ei ole pieni meriitti tässä yhteydessä.
Miten siinä uudistuskuluissa säästää, jos haavat hakataan 20 vuoden välein 3x /kiertoaika ja kuusikkoon tehdään päätehakkuu vasta 60 vuoden päästä ? Silloin 2. uudistusaika on molemmissa 60 v:n kohdalla. Kasvupaikka, kaikki kulut (uudistaminen, th:t , aitaamiset ym) , vuosikasvut ja puiden myyntihinnat yms. pitää olla selvillä ennen kuin onnistuu kannattavuusvertailuarvion tekeminen NNA- laskennalla (tai sitä vastaavalla korkoakorolle laskemalla) .
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.