Tiedätkö sinä Jesse, mistä tuo Ironin ähmääntyminen sinuun ja meikäläiseen mahtaa johtua? Tuntuu siltä, että sanomme mitä vain, niin Ironille se ei jostain syystä kelpaa.

Iron Manin purkaukseen kantaa ottamatta kiinnostaisi tietää mihin Anton perustaa tämän väitteensä:

”Haapa on ainoa puulajimme, joka pystyy palauttamaan erityisesti männynjuurikäävän kiertoon palauttamien havupuiden jälkeen maan kasvukelpoisuuden. Männynjuurikääpä on tuossa kierrossa viimeinen lenkki ja haapa ensimmäinen. ”

Tarjoaako Anton hybridihaapaa seuraavaksi puulajiksi tyvitervasmänniköihin? Eli siis CT ja VT pohjille karkeille vettä hyvin läpäiseville kivennäismaille? Kuulostaa täysin utopistiselta jota se myös on. Antonin logiikka menee vissiin niin, että kun ehdottaa haapaa näille alueille puulajilksi ja samalla toteaa sen olevan mahdotonta liian suuren hirvikannan takia, niin tästä saa taas yhden argumentin lisää hirvikeskusteluun vaikka kyseisen puulajin viljely männyn pohjilla ei muutoinkaan ole järkevää. Sama kun ehdottaisi eukaliptusta tyvitervasmänniköiden seuraavaksi puulajiksi.

Toivon siis jonkinlaista suhteellisuuden tajua ettei mene taas kerran puurot ja vellit totaalisesti sekaisin.

Olen nyt tarkoituksella istuttamassa lähikeväinä tuolle männyn tyvitervastaudin tuhoamalle alalle hybridihaapaa. Mutta tulokset kasvun suhteen on kerrottavissa tietenkin vasta monien vuosien jälkeen. Mutta uskon että karuhkokin pohja käy kunhan se hyvin mätästetään. Minulla on aiemminkin jo männyn kasvupohjissa mutta silloin muokkaamattomaan istutettuna. Sekin on kasvanut ensimmäiset kahdeksan vuotta kohtuullisesti mutta kyllä se pituus-ja vahvuuskasvussa hiukan jäämässä on parempien pohjien kasvuille. Eri asia on kuinka paljon se vähempi kasvu sitten merkitsee jos haluaa jotain kasvattaa ongelmamaaperässä.
Olihan Metsälehdessäkin juttu öljyllä saatuneen alueen puhdistuksesta hybridihaavan kasvatuksella. Sehän tavallaan rehevöittää itse myös karua maaperää lehtimassallaan joka on niin suuri että siihen jää tavallaan pieni kerros vielä pitkälle seuraavaan kesään. Mustarastaiden touhua oli jokukerta hauska katsella kun ne madostivat tuon kerroksen alta. Välillä oli vain lehtimassakerros liikkeessä kun ne paineli siellä.

Anton, olet oikeassa kuten yleensä aina. Haapaa ei kuivuus tapa kuin äärimmäisissä olosuhteissa.

Kysymys lienee kuitenkin siitä, että mahtaneeko haapa ylipäätään kasvaa ainespuun mittoihin ct-vt pohjilla, joilla tyvitervas eniten vaivaa? Jokainen joka on metsätaloutta hiukankin harjoittanut on varmasti huomannut, että kyseisillä pohjilla haapa ei käytännössä kasva motteja. Männynversoruostetta levittävän vesakon se toki voi muodostaa, mutta ravinteiden puutteessa kituminen johtaa lahovikoihin aikaisessa vaiheessa oli sitten hirviä tai ei.

Tyvitervasmänniköissä minun mielestäni paras toimintatapa on olemassa olevien puustojen osalta tehdä raivaukset ja harvennukset etupainoitteisesti niin että kiertoajan saa mahdollisimman lyhyeksi. Uudistamisen yhteydessä sitten kantojen nosto on hyvinkin paikallaan. Sitä jo jossain mittakaavassa tehdäänkin. Nimenomaan männynmaille kannonnosto mielestäni sopiikin. Karkeilla kivennäismailla kannonnoston maata tiivistävää vaikutusta ei ilmene ja ravinnehäviötkin ovat pienet.

Männyn mailla mänty on ylivoimainen puulaji tuotoltaan vaikka tyvitervasta hiukan luonon poistumaa lisäisikin.

Anneli:
>>Entä sympatiat niitä mo:ta kohtaan joilta hirvieläimet tuhoavat vuosien työn ja tuhansien eurojen investoinnit? Tätä taustaa vasten panostus hirviaitaan on pieni, varsinkin kun se on kierrätettävä eli periaatteessa yhtä mo:ta kohti kertainvestointi. Täytyisi viedä esitys riistaneuvostoon että aitoja alettaisiin aktiivisemmin tarjota.<<

Viittasin jo tähän asiaan kohteliaalla kiertoilmaisulla tämän ketjun toisessa viestissä.

En innostu lainkaan aitojen rakentelusta enempää omaan kuin yhteiskunnankaan piikkiin. Kai ymmärrät mitä aitojen rakentelu tarkoittaa. Se tarkoittaa, että me puuntuottajat hyväksymme sen tosiasian, että hirvimiesten harrastus todella on tarkoituskin rahoitettaa puuntuottajien varoin ja ylivertaisena harrastuksena ylittää tärkeydessään puuntuotannon. Se tarkoittaa, että kaikki aitaamattomat alueet ovat hirvien vapaasti syötävissä, koska niitä ei ole aidattu. Se tarkoittaa myös, että hirvikantaa ei tarvitse puuntuotannon vuoksi rajoittaa, koska ainahan puuntuottaja voi aidata taimikkonsa, jopa yhteiskunnan subventoimana.