Kyllä haapa voidaan sahata ihan perinteisellä tavalla, kunhan se sahataan sydämestä halki. (Pohjoismainen sahaustapa.)
Pinnansuuntainen sahaustapa on toinen malli, eikä sekään ole hassumpi, kunhan tavarasta tehdään ”Sydänvapaata”.
Haapa, mutta myös koivu on sahattava erilaisilla tuoremitoilla kuin havupuut, eli esim 50 millinen pitää olla minimi 56 mm sahasta tullessaan.
Puun kuumakuivauksessa saheet niputetaan tiiviiksi nipuiksi, joiden päällä on iso paino. Näin saheet pysyvät suorina. Puutavara kuumennetaan tulistetulla höyryllä. jolloin sen sisältä alkaa kosteus tulla höyrynpaineella ulos. Näin päästään helposti lähelle kymmenen prosentin kosteutta-. Saheet eivät halkeile, eivätkä vääntyile.
Haapa on surkuhupaisa puu metsänomistajan kannalta. Metsäliitto perusti aikoja sitten projektin, jolla kannustettiin haavan kasvatukseen, sopimuksia syntyi, haavikoitakin, paljon hirvenlihaa—-tiedotuksellisesti meni kehnosti projekti, vai muistaako joku, että hankkeen loppumisesta (romahtamisesta) olisi jotain julkisesti kerrottu?? Hintakin oli sidottu komkiasti kuusikuitupuun hintaan, + – jotakin, en muista miten.
Ja nyt puuntuottajien oma talo ilmoittaa lopettavansa haavan oston, pyllistää jäsenillensä ja imeltelee Äiti Luonnon pelastajia. Hyvät kirjoitukset tuoreessa lehdessämme Tiina Lietzénillä ja Kåre Pihlströmillä.
Tiinan kirjoitus oli kammottava. MG:n ulostuloissa on koetettu perunakuoppalaisillekin kertoa, että jos sivupuulajin oston loppu aiheuttaa primitiivireaktion, kannattaa laittaa pottu siihen viimeiseenkin tirkistelyreikään.
Samaa mieltä petkeleksen kanssa. Ei kyllä ollut mikään asiallinen reaktio. Yleensä säästettävät puut ovat jo isomman mittaluokan puita joidenka merkitys luonnolle on ihan joku muu kuin sellupuu.
Merkitystä on myös polttopuuna, kun ei yhtiölle kelpaa. Kummallinen muutos, aiemmin meni hankintakaupassa pieni määrä haapakuitua koivukuidun hinnalla. Olisi syytä palata tuohon, kun sellupuusta on pula lähivuosina.
Metsä-Group ostaa viljeltyä haapaa edelleen niin heidän kuin muutenkin perustetuilta viljelmiltä. Mitään sen surkuhupaisampaa siinä ei tapahtunut. Vain isot ja vanhat haavat ovat luonnolle arvokkaita jättöpuita ja ymmärrän oikein hyvin jättöajatukset.
Säästöpuut? Edelleenkin on kaiken näköistä säveltäjää tekee / teettää savotointia. Ajelin reittiä Alaveteliin ja sen varrella /Tien vieressä oli tehty aika kookkalle alalle avohakkuuta. Jossa kaikki teollisuudelle kelpaava puu oli pinoissa.
”Säästöpuiksi” oli jätetty pytykuivat, joita oli sen verran, että niistä päätellen kasvatushakkuita ei ollut ihan hiljakkoin tehty. Voi olla, että nuo ”säästöpuut” ovat jo liiterissä, ainakin jos isäntä on pohjalaistyyppi viimeiseen asti.
Kyllähän nuo jättimäiset haavat voisi ihan hyvin kaulata (Kuoria tyvestään ensimmäisen metrin matkalta ihan maanpintaan asti. Ne pysyisivät keloina hyvinkin pitkään pystyssä antaen asumuksen ja sapuskaakin vuosikymmenten ajan. Jatkamatta kuitenkaan sukuaan EI-toivotuilla lahovikaisilla jälkeläisillään.
Ihmettelen tuota kaulaamisvimmaa. Kun se haapa ei veso silloin kun sitä ei vioiteta. Ainakaan mitenkään mainittavasti. Eikö silloin hyöty ole kaikkein pitkäikäisin luonnolle että jätetään se kasvussaan ja annetaan siitä todella pitkäikäinen pesäpuu ja ötökkäpuu luonnolle. Kun se kaulataan alkaa vesaräjähdys lähikymmenien metrien säteellä. Ja taas on jollekkin myrkkymaanikolle hommia.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.