Jees: ”Olen A.J:n ja Ritvan kannalla ettei noita myrkkyjä kovin heppoisin perustein levitettäisi.”

Minäkin olen samaa mieltä. Mutta osaatko Jees sanoa, paljonko myrkkyjä levitetään suomalaisessa metsätaloudessa kovin heppoisin perustein? Minun käsitykseni mukaan myrkkyjä levitetään heppoisin perustein niin vähän, ettei asialla ole mitään merkitystä. Paljon enemmän on merkitystä esimerkiksi tuoreella ennusteella, jonka mukaan autojen määrän kasvu jatkuu ja vuosikymmenen kuluttua 20% myydyistä autoista on polttoainetta tuhlaavia katumaastureita.

Myrkyllisten aineiden käyttö ainakin metsätaloudessa on huomattavasti vähentynyt vuosien saatossa.
Vesakontorjunnassakin käytetään sangen vähän torjunta-aineita ja yksi syy on se, että palkkatyönä teetettynä joutuu työnantaja järjestämään melko tyyriit terveystarkastukset ja mittaukset aineiden käsittelijöille. Pienten alueiden käsittelykustannukset moninkertaistuvat äkkiä.
Lentoruiskutukset mahdollistavat edulliset kustannukset, jos alat ovat suuria.
Vesakoissa ja heinäntorjunnassa käytettiin UTU – ja ULVA-ruiskuja, joilla päästiin jo sangen pieniin ”myrkky”määriin. Kuitenkin esim taimitarhoilla on käytetty torjunta-ainetta mm. tukkimiehen täitä vastaan, joka siis tappoi tuon pedon, jos se maistoi taimen kuorta. Kumihanskat siis käsiin taimien käsittelijöille.
Metsähallitus hoiti siemenpuuviljelmiensä myyräongelmia aluksi rotanmyrkyllä, joka ruiskutettiin niin, että jokainen puu oli myrkkysoirolla suojattu joka puolelta. Alue tuotti monin paikoin runsaasti puolukkaa, jota paikalliset keräsivät innokkaasti myyntiin.

Ruotsissa FSC edellyttää, että tukkimiehentäitä ei torjuta kemiallisesti. Suomessa lienee sama paine aika kova FSC:n osalta. Ongelmat ovat Ruotsissa tosi isoja, istutustaimet saattavat tuhoutua lähes kokonaan. Yksi välivuosi ei riitä, tarvitaan kolmekin vuotta, että syöntipaine laskee merkittävästi. Tukkimiehentäi lisääntyy kannoissa joten havujen korjuu tai kuivuminen ei asiaa helpota. Kantojen nostokaan ei auta kun ne kannot on kasalla parikin vuotta juuri sillä uudistetavalla kuviolla.

Ruotsissa on kovasti kehitelty mekaanista suojausta, esimerkiksi erilaisia vahauksia hiekalla tai ilman. Kokemukset ovat vaihtelevia. Mekaanisen suojan lisääminen nostaa taimikustannusta aika paljon.

Oma mielipiteeni on, että taimien käsittely torjunta-aineella taimitarhalla on täsmätorjuntaa parhaimmillaan. Nitriilikäsineet istuttajille ja käsienpesu ennen ruokailua ei ole vaikea järjestää.

Metinfo tukkimiehentäistä:

http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lajit_kansi/hyabie-n.htm

Erittäin vaikea torjua ilman myrkkyjä. Toinen varokeino on välttää avohakkuiden tekoa perättäisinä vuosina samalla alueella, ettei hyönteiskanta alueella olisi jo valmiiksi vahva.

Tuota tukkimiehentäin ja kantojen noston yhteyttä onkin jo tutkittu. Haulla ”tukkimiehentäi kannonnostoaloilla” löytyi Tuula Pirin ja Heli Viirin esitelmä:

http://docplayer.fi/9482555-Juurikaapa-ja-tukkimiehentaituhot-kuriin-kantojen-korjuulla-totta-vai-tarua.html

Yhteenveto:

”Avohakkuu luo tukkimiehentäille rajattomat lisääntymisresurssit ja houkuttautumisen tuoreelle hakkuualalle. Kantojen nosto ja poiskuljetus vuoden kuluttua eivät näytä radikaalisti muuttavan mitään tässä ketjussa. Kantojen korjuu ei puhdista kasvupaikkaa juurikäävästä, mutta huolellisesti toteutettuna se vähentää taudin leviämistä seuraavaan puusukupolveen.”

Miten päästään mahdollisimman hyvään tulokseen tukkimiehentäin torjunnassa?

• Laadukkaat mättäät – taimen ympärillä vähintään 10-15 cm puhdasta kivennäismaata
• Mättäät tehdään kantojen metsäkuljetuksen jälkeen
• Istutetaan kookkaat taimet, jotka käsitelty kasvinsuojeluaineella
• Kantokasat poistetaan mahdollisimman nopeasti uudistusalalta tai sen läheltä