Keskustelut Metsänomistus FSC:n riskialue yllätti

Esillä 10 vastausta, 461 - 470 (kaikkiaan 809)
  • FSC:n riskialue yllätti

    1.7.2019 Maaseudun Tulevaisuudessa kerrotaan heinolalaisesta metsänomistajasta, jonka normaalisti hoidettuun talousmetsään oli pyytämättä ja yllättäen ilmestynyt 80 hehtaarin FSC:n HCV-merkintä. Tästä korkean suojeluarvon HCV-merkinnästä ei tule minkäänlaista ilmoitusta metsänomistajalle. Metsänomistaja ei itse ole mukana FSC-sertifikaatissa, vaan PEFC:ssä. Asia tuli sattumalta ilmi vasta lumituhojen takia tehtävän metsänkäyttöilmoituksen yhteydessä. Samalla omistajalla on entuudestaan jo Natura 2000 alue, valkoselkätikan suojelualue, sekä kallioidensuojelualue. Kyllä aivan aiheellisesti voidaan jo mukailla vanhan taistolaislaulun sanoja, että ”Metsäsi eivät ole sinun metsiäsi!”

  • Rane2

    Metsämatilla on nyt jonkinlainen ajatusvirhe.HCV-casessa ei ole kysymys markkinoista vaan siitä onko sertifiointijärjestelmällä, johon metsänomistaja ei kuulu,oikeus asettaa hänen metsänsä ostokieltoon tai määrätä  hakkuumahdollisuudet ja metsänkäsittelymenetelmät joita saa käyttää.Ja kaikki tämä salassa ja kysymättä.Ja vain siksi että FSC saisi huijatuksi kuluttajia ostamaan puuta joka ei ole FSC sertifioitua mutta myydään sellaisena.

    Rane2

    Niin,ostaako kuluttaja piraatin jos tuotteessa on FSC-lätkä mutta itse tuote ei ole FSC-sertifiointia nähnytkään?Kyllä mutta laillisesti koska FSC saa itse huijata kuluttajia mielensä mukaan.

    https://iprinfo.fi/artikkeli/piraatti_on_aina_laiton/

     

    Perassic Park

    MetsäMatti… -Vertauksesi tilanteeseen jossa naapurin vieruspalstan arvo voi muuttua avohakkuun seurauksena tms.., -ei ole kyllä verrattavissa HCV:hen .

     

    FSC tietää että se ei omistajan suojan vuoksi voi tehokkaasti painostaa metsänomistajia, vaan näillä on edellisen suureksi harmiksi päätösoikeus omissa metsissään.

    Tämän vuoksi se kohdistaa painostustoimet puun ostajiin. Kun ostajiin vaikutetaan, saadaan aiheutetuksi metsänomistajille sama lopputulos jos/kun puu ei mene kaupaksi.

    Toimien tällä tavoin voidaan esittää viatonta ja tietämätöntä. -Heittää että puuta voi myydä FSC toimijoiden ulkopuolelle, tietäen ettei edellinen puidä paikkaansa. Puhua yleisesti liikeriskistä, vaikka tosiasiassa ollaan itse aiheutettu se.

    Puolitotuuksia viljellen hämmennetään julkista keskustelua.

    Se ettei metsänomistajia informoitu, ei ole  takuulla vahinko. Se on etukäteen mietutty valinta toimintatavaksi. Pyritään tilanteeseen jossa HCV tulee eteen tapahtuneena tosiasiana.

    Jossain pöydässä on arvioitu että junttaamalla ja pelaamalla ns. sikaa saadaan tehokkain lopputulos.

     

     

     

     

    Peal

    Perassic 100 prosenttisesti oikeassa.

    Rane2

    HCV-puu on siinä ihan fiksu raaka-aineen hankintamuoto että FSC:lle ei synny sertifiointikustannuksia.Kustannukset siirretään järjestelmän ulkopuolisille metsänomistajille pakkosuojelun,pienempien hakkuumahdollisuuksien  ja kalliimpien hakkuutapojen  muodossa.

    Ja edelleenkään ei luontojärjestöiltä (jotka hallinnoivat FSC:tä) ei ole tullut vastausta kysymykseen milloin he laittavat FSC:n kriteereihin jatkuvan kasvatuksen käytön?Kaksinaamaisesti nämä kyllä ovat vaatimassa esim. Metsähallituksen siirtymistä ko. menetelmään mutta päätös jonka he voisivat tehdä seuraavassa FSC:n kokouksessa on aina vaan tekemättä.

     

    kuusessa ollaan

    Sehän tässä HCV hommassa on hulluinta, että se on tehty FSC ulkopuolisille alueille, vaikka olisi voitu rajata vain ko. sertifikaatin alla oleville alueille ??? Tässä on kyllä se pakaroiden näyttö yhtiöitten taholta koko metsänomistajakentälle.

    Ja miksi ei jatkuvaa kasvatusta ole vaadittu FSC-alueille 100% käyttöön…silloin kyllä alkaisi joukkopako, sillä tuon sertifikaatin alla on ihan jaksolliseen metsänkasvatukseen luottavia metsänomistajatahoja. Eikä vieläkään ole mitään mitattavaa määritelmää, milloin on kyseessä JK, vain ylimalkaisia heittoja jostain kaksivaiheisesti syntyneistä kuusentaimikoista.

    Visakallo

    Jos jostain pitäisi olla huolissaan, niin FSC:n tulevaisuudesta. UPM lähti sellaiselle tielle, jonka lopullisia seurauksia ei vielä tiedetä. UPM itse on saattanut myös itsensä tilanteeseen, jossa sopimusasiakkuudet ja puukaupat eivät jatkossa olekaan itsestäänselvyyksiä. HCV:n lisäksi viime vuonna uusitut puukauppaehdot  eivät tunnu enää myyjistä kohtuullisilta.

    Rane2

    Lisäksi on huomattava että HCV-alueella vaatimukset ovat tiukemmat kuin varsinaisilla FSC-alueilla.HCV vaatii mm.että puu ei ole lähtöisin alueilta joissa perinteisiä oikeuksia tai kansalaisoikeuksia rikotaan.Lisäksi luonnonmetsää ei ole saatu hakata plantaasin yms.tieltä.

    Eli jos esim. Veracel Etelä-Amerikassa olisi HCV-aluetta ei sen metsistä voisi tehdä FSC-leimalla varustettuja tuotteita.Mutta koska sen metsille on myönnetty löysempi varsinainen FSC-sertifikaatti niin homma onnistuu.

    https://yle.fi/uutiset/3-10137268

     

    Eteläamerikassa Storalle myönnettyä FSC_sertifikaattia kutsutaan ”Kuoleman sertifikaatiksi”

    https://www.alainet.org/en/active/22929

    Rane2

    FSC-tutki itse havaittuja puutteita.Ratkaisu oli vaihtaa sertifiointi-yritystä ja Stora sai pitää sertifikaatin.Alkuperäisväestön maita ei luonnollisestikaan palautettu.

    https://yle.fi/uutiset/3-5315702

    puunhalaaja

    Metsämatilla on nyt jonkinlainen ajatusvirhe.HCV-casessa ei ole kysymys markkinoista vaan siitä onko sertifiointijärjestelmällä, johon metsänomistaja ei kuulu,oikeus asettaa hänen metsänsä ostokieltoon tai määrätä  hakkuumahdollisuudet ja metsänkäsittelymenetelmät joita saa käyttää

    Rane, minusta metsämatilla ei ole ajatusvirhettä.

    Meillä on ensinnäkin sertifikaatti, jolla on tietyt kriteerit. Asikas saa sertifikaatin jos asiakas toimii tiettyjen raamien puitteissa. Raamit ovat tässä tapauksessa se, että tiettyjä luontoarvoja ei saa heikentää. Asiakas saa sertifikaain tuotteelleen, jos hän tekee sen materiaalista, jonka valmistuksessa ei ole näitä luontoarvoja tuhota. Ei ole sinänsä väliä mistä metsästä puut tulevat, kunhan vaan sertin kriteerejä noudatetaan.

    Jos nyt raaka-aineen tuottaja halua myydä raaka-ainetta sertifikaattiin sitoutuneelle ostajalle, tulee hänen hyväksyä ostajan ehdot. Tuotteen valmistaja kun ei saa sertiä, jos hän ei noudeta sertin sääntöjä.

    Sertifikaatti ei aseta minkäänlaista ostokieltoa. Raaka-aineen ostajatkaan eivät aseta mitään juridisia ostokieltoja. He vain kertovat, että ostamme tavaraa vain tällaisilla ehdoilla. Ostajalla ei ole velvollisuutta ostaa sellaista materiaalia, joka vie häneltä sertin. Yhtä vähän ostajalla on velvollisuus ostaa sillä hinnalla mitä myyjä vaatii. Jos olisin oikea metsänomistaja, voisin yrittää myydä päätehakkuuta kolminkertaisella hinnalla markkinoiden keskihintaan nähden. Jos kauppoja ei synny, en voisi syyttää siitä ostajaa.

    Metsänomistajalla on edelleen lakien rajoissa oikeus hakata ja myllätä maata. Tosiasia vaan on se, että ainakin tällä hetkellä iso osa ostajista on sitoutunut toimimaan tavalla, joka  käytännössä rajoittaa metsänomistajan mahdollisuuksia. Positiivista tässä on se, että jos sertifioimattomalle puulle on markkinoita, niin varmasti syntyy sellaisiakin sahoja ja sellutehtaita, joiden imago perustuu sertittömyyteen. Maailmalla on varmasti suuret markkinat sellaisille tuotteille, joiden valmistuksessa ei ole välitetty mitään ilmastonmuutoksesta tai söpöisten pörröisten eläinten hyvinvoinnista. Voisi olla vaikka sellaista Perus-merkkistä vessapaperia, joka on valkaistu freoneilla ja jossa mainostekstin mukaan voi olla jopa jäämiä liito-oravista mukana, siellä ne on sellukattilassa kypsynyt kolopuiden seassa. Sitten vaan mainos hesariin ja kauppa kävisi varmasti!

Esillä 10 vastausta, 461 - 470 (kaikkiaan 809)