Juttelin asiasta metsäkeskuksen ympäristöasiantuntijan kanssa. Ei ottanut suoraa ja tarkkaa kantaa, mutta ihmetteli miten merkintä voi tulla ilman, että omistajalla on tieto. Ja totesi saman mitä täällä on jo kirjoitettu, että vaikka myyjä ei ole mukana certifikaatissa niin ostaja voi olla ja silloin se sitoo ostajatahoa. Kysyin myös tuon aiemman täällä esittämäni esimerkin hankintahakkuista. Tiukkaa kantaa tähän ei tietenkään tullut, mutta asiantuntija totesi kaksi asiaa: Certifikaatin omaava yhtiö voi ostaa olikohan se 15%, certifiomatonta puuta ja silti säilyttää certifikaatinsa.

Mikäli tällainen vahinko kävisi, että puuta tulisi tällaiselta kohteelta niin siitä kirjattaisiin todennäköisesti poikkeama ja mahdollisesti nootti tulisi. Ei kuitenkaan korvausvaadetta tai sanktiota. Certifikaatti ei aja lain ohi ja esim. ”Kymppikohteet” on eri asia kuin certifikaatit.

Eli lyhykäisyydessään,certifikaattia rikkoessaan ei vielä rikoa lakia…

Tuossa on mukana nyt hieman kuulijan tulkintaa, mutta noin sen itse ymmärsin.

Taas kerran metsien kanssa epärehellistä seläntakana peluuta.Toivon tässä casessä kunnon kalabaliikkia.Syylliset esiin.

Metsälehti;”Metsänomistajille HCV-karttoja ei ole tarkoitus jakaa.

Tätä on vaikea ymmärtää. Se, että esimerkiksi kuvailemamme upea haapa-aarniometsä on säästynyt, on vain ja ainoastaan metsänomistajan ansiota. Mikään ei olisi estänyt häntä hakkaamasta metsää, mutta omalla päätöksellään omistaja on päättänyt säästää alueen – sama koskee kaikkia HCV-kohteita.

Erityisesti ympäristöviranomaiset ovat vuosikymmenien saatossa tehneet lukemattomia onnettomia yrityksiä ottaa yksityisten maita salaa kaikenlaisiin suojelu- ynnä Natura-ohjelmiin – siitä on aina seurannut sekä riitoja että erinäisiä aavistushakkuita.

Niin käy tasan varmasti nytkin, kunhan HCV-kartat jostain vuotavat julki.

Eikö tässä tapauksessa olisi voitu edes yrittää luottaa maanomistajiin…. ”

Yksityinen metsänomistus on ollut erittäin kannattavaa  metsäteollisuuden ja yhteiskunnan kannalta vuosikymmenten ajan.   Sitä asiaa ei monikaan metsiä omistamaton tunne tai ei ainakaan tunnusta ollenkaan. Hyvän metsänhoidon jatkumiseen  kuluisi riittävän motivaation ylläpitäminen eikä liiallinen puuttuminen ylhäältäpäin sanelemalla sitä pidä yllä.

Suojelupuoli on hyvin hanskassa suurimmalla osalla mo:a ilman ylimääräistä paimentamistakin.

Kun päästöjen vähentäminen on muualla vaikeampaa (omalla takapihalla) , niin helpoin on yrittää puuttua metsän kasvatukseen ja käyttöön lähialueilla omassa maassa. Mutta kirsikkana kakun päällä on vielä se, että suurin osa  besserwissereistä ei tiedä oikeasti juuri mitään metsän kasvatuksesta ja sen vaikutuksista hiilinieluihinkaan. Ollaan äänekkäimmin huutavien kanssa (esim. yle) kanssa vain samaa mieltä .

Suomänniköissä pyrkii olemaan sellainenkin ominaisuus ,että kaatuilevat omine aikoineen ,kun kasvavat tarpeeksi pituutta ja latvukseen kertyy runsaasti purjepintaa tuulta ajatellen. Kun yhtälöön lisätään vielä kuiva kesä ,ei puita todellakaan tarvitse kaataa. Ne kaatuvat itsekseen ,kun mänty ei juurikaan kasvata pääjuurta happamaan suohon ja juuret ovat ainoastaan pintakerroksessa.

Tuossa on paradoksi: kun metsä muuttuu suojelun arvoiseksi, sitä ei voi enää hakata. Mistäs sitten otetaan FSC-puuta?