MetsäMatin jutut olivat minusta aika vakuuttavia. Tämä on markkinataloutta. Ei mikään estä Arlaa tekemästä päätöstä, että ostaa enää vain luomutiloilta maitoa, tai lihanjalostajia tekemästä linjausta, että vain sellaisen possun liha kelpaa jolla saparo on kolmella kierteellä. Alkutuottajan asema on ankea monasti.

Tämän todettuani kiirehdän toki toteamaan, että tämä avoimuuden puute asian tiimoilla on ihan kummallista. Tämä epäselvä toimintamalli johtaa pahimmillaan aavistushakkuisiin.

 Maidon ja lihanjalostajat ilmoittavat asiasta aina ensimmäisenä raaka-aineen tuottajille.

Visakallo, ilmaisin ajatukseni ilmeisen epäselvästi. Tarkoitin, että maidon ja lihanostajat voisivat halutessaan toimia noin kuin kuvasin. He eivät rikkoisi mitään lakia näin toimiessaan. En siis usko puunostajienkaan toimivan tässä laittomasti. Tämä on markkinataloutta. Mutta painotan sitä, että tämä on minusta erinomaisen huonosti toteutettu operaatio. Metsänomistajia olisi pitänyt informoida! Tällainen salailu ei minusta kuulu avoimeen yhteiskuntaan.

Edelläänkään se Arla ei määrittele kenen pellot on oltava luomussa. Vaan tuottajat voivat ihan itse valita haluavatko olla luomutuottajia.

Tämähän tässä onkin aivan syvältä, että FSC:n kriteerit vaikuttaa meihin PEFC-metsänomistajiin ilman, että meillä on siihen mitään vaikutusmahdollisuutta. En ole mukana FSC:ssä eikä ole mitään tarkoitusta liittyä siihen. Silti sieltä valuu kaikki kielteinen lisäkustannus suoraan minulle. Mitä virkaa on enää PEFC sertifioinnilla tämän jälkeen? Hyväksyisin sen, että puunhinta on alhaisempi PEFC-metsissäni kuin niillä, jotka ovat vapaaehtoisesti mukana FSC:ssä, koska he ovat sen itse valinneet ja minä oman tapani toimia lain ja asetusten mukaisesti. Se on markkinataloutta se, että enemmän lisäarvoa ostajalle tuottavasta tuotteesta ollaan valmiita maksamaan enemmän mutta tätä menettelytapaa en missään nimessä hyväksy. Sikamaista toimintaa teollisuudelta puuntuottajien- tärkeän sidosryhmänsä selän takana. Alkaa tuntua siltä, että tässä ei olla enää metsäteollisuuden ” kumppaneita” kuin juhlapuheissa ja markkinointimateriaaleissa. Lieneeköhän aika sanoa metsäpalvelusopimus irti.

Kyllä vain. Puunhalaaja oikeassa. En puolustele salavihkaisuutta mutta sen tiedän ettei puun maailmalle markkinoinnissa aivan itse sanella mikä kelpaa ja mikä ei. Ja siihen olen ainakin itse tyytynyt. Koskaan en vielä ole törmännyt ajatuksillani eritapaiseen vaan päinvastoin teen enemmän luomua kuin metsäyhtiö sopimuskumppaninani. Minut ainakin yllätti että jopa keloja kasattiin myyntiläjään. Eli sopimuskumppanin tekijä katsoi että kelotavaraa on niin plajon että osan voi poistaa eikä aiheuta murheita. He tekevät miniminä, minä tekisin maksimina. Luonto on kuitenkin muutakin kuin puuntuotosta. Senverran minä ainakin kunnioitan etten puupeltoja ehdoitahdoin tee.