Keskustelut Metsänomistus FSC:n riskialue yllätti

Esillä 10 vastausta, 231 - 240 (kaikkiaan 809)
  • FSC:n riskialue yllätti

    1.7.2019 Maaseudun Tulevaisuudessa kerrotaan heinolalaisesta metsänomistajasta, jonka normaalisti hoidettuun talousmetsään oli pyytämättä ja yllättäen ilmestynyt 80 hehtaarin FSC:n HCV-merkintä. Tästä korkean suojeluarvon HCV-merkinnästä ei tule minkäänlaista ilmoitusta metsänomistajalle. Metsänomistaja ei itse ole mukana FSC-sertifikaatissa, vaan PEFC:ssä. Asia tuli sattumalta ilmi vasta lumituhojen takia tehtävän metsänkäyttöilmoituksen yhteydessä. Samalla omistajalla on entuudestaan jo Natura 2000 alue, valkoselkätikan suojelualue, sekä kallioidensuojelualue. Kyllä aivan aiheellisesti voidaan jo mukailla vanhan taistolaislaulun sanoja, että ”Metsäsi eivät ole sinun metsiäsi!”

  • Aimo Jortikka

    Johtaakohan tämäkin taas mittaviin aavistushakkuisiin niinkuin aikoinaan natura sekoilun alkuvaiheessa kun kaikki pelkäsi kuollakseen että metsät menee siihen naturaan. Yksikin ukko veti parikymmentä hehtaaria aukoksi. Meinasi olla vaikeuksia saada kaikki myydyksi nopeasti kun markkinoilla oli heikko hetki ja kauppa taisi turvota kaksinkertaiseksi suunnitellusta. Jostain firman piirikonttorilta isot pomot  karautti jo paikalle katsomaan  mitä se paikallinen ostomies oikein touhuaa kun puuta tulee hillittömästi vaikka ostot oli kielletty.

    sitolkka

    Metsäyhtiöthän niistä aavistushakkuista hyötyivät. Halpaa puuta kun myyntihaluja huonossa markkinatilanteessa. Eipä monillakaan seuduilla enää suojelunarvoisia suojelemattomia metsiä ole. Harvinaisuuksia sellaiset. Toista oli vielä 90-luvulla

    Perassic Park

    kopioi/liimasin alla olevan.

    Vihreän Langannettijulkaisun  vakiokolumnistin kirjallista antia.

    -Tekstistä ei varsinaisesti huou huoli siitä että kyse on jonkun yksityisestä omaisuudesta. Ehkä enemmän harmitus että saattaa maksaa.

    Asenne paistaa FSC:ssa HCV:a tavassa pyrkimyksenä jalkauttaa se käytäntöön.

    ”Valtio ei voi päättää hakkuumääristä!” – näin pistät jauhot suuhun
    24.6.2019 11.50
    Lasse Leipola
    Väite: Valtio ei voi päättää hakkuumääristä.
    Lyhyt vastaus: Ai mitä, eikö #byroslavia olekaan todellinen?
    Pitkä vastaus: Valtio omistaa noin neljänneksen Suomen metsistä. Suurin osa metsistä on siis valtion suoran vallan ulkopuolella. Perustuslain takaama omaisuuden suoja koskee myös metsänomistajia.
    Omaisuutta tosin voidaan pakkolunastaa yleiseen tarkoitukseen täyttä korvausta vastaan. Pakkolunastusta on käytetty esimerkiksi luonnonsuojelualueiden perustamiseksi. Hakkuumäärien hallintaan pakkolunastus on kuitenkin raskas ja kallis keino.
    Metsien käytöstä säädetään metsälaissa, jolla voidaan vaikuttaa myös hakkuumääriin. Vuoden 2014 uudistuksessa laista poistui hakattavien puiden läpimittaa koskeva vaatimus, mikä mahdollisti hakkuiden lisäämisen. Toisaalta vanha metsälaki käytännössä pakotti metsänomistajat avohakkuisiin.
    Yksinkertaisin keino säädellä hakkuumääriä on vaikuttaa veroilla ja tuilla siihen, mitä metsäomistajan kannattaa tehdä. Talouspolitiikalla ja luvituksella voidaan vaikuttaa myös puutavaran kysynnän määrään.

    nuori isäntä

    Tässä vähän lisää poimittua vihreiden propagannasta(lue koko juttu: https://www.vihrealanka.fi/juttu/luonto-katoaa-silmiemme-edessä )

    ”METSÄ HUPENI SILMISSÄ. Aukko kasvoi minuutti minuutilta. Monitoimimetsäkone, eli moto, kaatoi ja pätki ohuita mäntyjä yksitellen. Joskus viime vuosisadan puolivälissä alkunsa saaneet ja eläkkeellä olevan ihmisen ikään ehtineet puut kaatuivat tasaiseen tahtiin – ehkä yksi minuutissa.

    Seisoin kasvavan aukon laidalla Kuhmossa Kainuussa. Oli toukokuu ja mäntyjen aika muuttua metsästä euroiksi. Kyseessä oli valtion metsä. Yhteinen kansallinen omaisuutemme muuttui silmieni edessä puusta rahaksi. Metsähallituksen kautta kaadetuista puista saadut rahat päätyvät lopulta valtion kassaan.

     

    Metsäkone tanssi mekaanista balettiaan metsän ja talouden rajapinnassa – yhdellä puolella on luonto, toisella raha. Samanlaista tanssia käydään jatkuvasti ympäri Suomen. Tämä parinkymmenen hehtaarin avohakkuu oli vain kymmenestuhannesosa Suomen vuotuisista hakkuista. Vuosittain avohakattava pinta-ala on noin kaksi kertaa suurempi kuin Helsingin kaupunki merialueineen.

    Avohakkuuaukiolla Metsähallituksen edustajat kertoivat meille, että myös luonnon hyvinvointi huomioidaan, kun metsää avohakataan tällä tavalla. Se, että Metsähallituksen hakkuissa tehdään enemmän suojelutoimia kuin laki vaatii, voi olla totta.

    On myös totta, että ne ovat laastari avohaavassa. Muutama säästetyn puun ryhmä tai viidestä metristä pätkäisty lahopuu ei muuta sitä, että se mitä ympärilläni näkyi, ei enää näyttänyt luonnolta vaan tyhjennetyltä joutomaalta.

     

     

    Juuri sellaiset yksipuoliset, yhdestä samanikäisestä puulajista koostuvat metsät, jollaisen avohakkuuta Kuhmossa seurasin, ovat alttiimpia esimerkiksi tuholaisvahingoille kuin monimuotoiset metsät, joissa on runsaampi lajisto. Kun kaikki puut ovat samanikäisiä ja samaa lajia, ne ovat täydellinen kattaus paikalle osuvalle sopivalle tuholaislajille. Luonnonmetsissä on enemmän tuholaisten luontaisia vihollisia.”

    Jopa proosamaista tekstiä. Aika hyvin maalaillaan kauhukuvia ja muokataan faktoja kirjoittaja ystävällisiksi. Viime aikojen saamieni oppien mukaan. Taho joka joutuu perustelemaan asioita faktoilla koetaan selittelijäksi siis sellaiseksi joka joutuu puolustelemaan koko ajan tekojaan. Eikä silloin onnistuta  vaikuttamaan mielipiteisiin. Viestintä pitää oppia tekemään mielikuvien kautta faktoja hyödyntäen. Tässä metsäväellä opittavaa. Tosin sitä edunvalvontaa täytyisi ensin ylipäätään olla…

    Puuki

    Joutomaalta näyttää hakattu alue vain hetken. 10 vuoden päästä jo hieno taimikko, yleensä.  Jos viljellään, niin sitä nopeammin näköalakin muuttuu.  Jos huono tuuri käy , niin joku jk-metsäksi hakattu kuusikko varsinkin voi jäädäkin joutomaan näköiseksi pidemmäksi aikaa. Mitä tulee yhden puulajin tuhoherkkyydelle, se ei ole aina mahdollista kasvattaa useampaa puulajia mutta  usein on,  ja tasaikäinen kasvatus on siinä tapauksessa yl. parempi vaihtoehto. (Viheriään lankaanhan näitä pitäis varmaan kirjoittaa vaan ei ne sinne tietenkään hyväksytä ”harhaoppisia” käsityksiä kertovaa.)   Erirakenteinen saattaa ollakin jossain tapauksessa kestävämpi luonnontuhoille ; joissain tapauksessa se kestää niitä huonosti.  Mosaiikkimaiset metsäkuviot estää esim. metsäpalojen vaikutuksia paremmin kuin jos niitä ei olisi.

    Aavistushakkuita on tehty aina kun ei kuunnella maksajapuolta tarpeeksi.  Sama toistunee tässäkin HCV – tapauksessa, kun  ei ole vaivauduttu edes ilmoittamaan mitään etukäteen.

    Ennallistettu turvemaa näyttää muuten joutomaalta paljon enemmän ja pidempään kuin päätehakattu alue. Puita kuulemma kaadellaan nurin hiilivarastoksi ja joku räippa jätetään pystyynkin metsäisillä kohteilla.  Jopa 3 milj. ha n. 5 milj. ojtetuista kelpaisi ennallistettaviksi.   Toinen arvio, jonka olen kuullut  on vanhempaa perua ja eri  puulaakin tekemä (hyvin tod. näk. tarkempi arvio), sen mukaan epäonnistuneita ojituksista on vain n. 1/6 -osa . Alle milj. ha siis.    Parempia hiilivarastoja ne hyvin kasvavat turvemaat on kuin  paljaaksi hakatut ennallistusyritykset.  Ennallistaminen on vähän harhaanjohtava nimitys muutenkin koska suo ei palaudu entiseksi suotyypiksi ennallistamalla.

    Timppa

    Tilanne näyttää tosi pahalta.  Juttelin hyvin tuntemani metsäteollisuuden palveluksessa olevan tyypin kanssa.

    Kertoi, että tämä HCV-juttu tuli Suomen metsäteollisuudelle yllättäen jostakin ulkomaisesta ”sertifiointikamarista”  Näemmä teollisuus hätäpäissään nielaisi syötin.  (tämä on minun tulkintani)

    Nämä suomalaisille syötetyt HCV-alueet poikkeavat siis täysin FSC-sertifikaatin mukaisista mukaisista HCV-alueista.  Nämä uudet HCV:t voivat olla ”korkean suojelutason metsiä” esim runsaan puuston, runsaan lahopuumäärän tai suuren yhtenäisen pinta-alan vuoksi (meidän tapaus).  Ohje on kuulemma yksinkertainen,  mutta firmat tulkitsevat sitä itsenäisesti.  Totesin että saattaa tulla kilpailunrajoitustilanne, jos firma A tulkitsee toisin kuin firma B.

    Itsestään selvää on, että systeemi tulee aiheuttamaan merkittävää haittaa Suomen metsätaloudelle.  Kukahan kilpailija siitä hyötyy?  Itsestään selvää on myös, että muutaman vuoden välein sieltä ”kamarista” tulisi entistä tiukempia ohjeita, jos systeemi saadaan nyt sisäänajettua.  Siksi se pitäisi torpata heti.

    Jos tuntee jonkun metsäasioita ymmärtävän kansanedustajan, niin kannattaa yrittää saada valtiovalta reagoimaan.  Nyt nimittäin näyttää olevan kyse Suomen metsätalouden itsenäisyydestä.

    sitolkka

    Suo voidaan ennallistaa alkuperäiseen tilaansa vain kaivamalla kaikki turve pois. Suon ennallistaminen on outoa, koska luonnontilainen suo muuttuu koko ajan turvekerroksen paksutessa. Mihin pisteeseen se ennallistetaan?

    mehtäukko

    Jos teollisuus hätäpäissään nielaisi syötin, MIKSI Tapio sortui niin halpaan lehmäkauppaan että möi nahkansa metsänomistajia kuulematta? Se oli hävytön temppu.

    nuori isäntä

    Juttelin MTK:n edustajan kanssa SuomiAreenalla. Olivat täysin kuutamolla asiasta. Eivät ymmärtäneet pätkän vertaa mistä on pahimmillaan kyse.

    Tilanne on juuri tuo mitä Timppa tuossa kirjoittaa. Kusessa ollaan.

    Suosittelen hakemaan metsästä pois lahopuut, raivaamaan maahan nuoremman sukupolven puut mikäli eri-ikäirakenteista metsää ja jos isopuista (paljon kuutiota per ha) hakkaamaan välittömästi aukoksi jos löytää ostajan. Myy vaikka hankintana ja eri metsätien laitaan tai sahatavaraksi itselleen yms.

    Tuntuu, että välillä MTK:ta ja MHY:tä viedään kuin pässiä narussa. Etteivät olisi  tehtävien tasalla.

    Puuki

    Entinen turvesuo voidaan ”ennallistaa” , jos niin halutaan, parhaiten ”kylvämällä” pohjalle rahkaturpeen palasia.   Puun kasvuun ne sopii parhaiten, jos turvekerros on kuorittu kokonaan  pois ja sitten lannoitetaan ravinnehäiriöistä vapaaksi ennen metsitystä.

    Kun kyselin Hiilipörssin miehiltä sen ennallistamisen perusteita, niin alkuun  sain hyvin vastauksia. Mm. soiden puun kasvatus oli hullua hommaa hiilidioksidin päästessä karkuun maaperästä.  CH4 :n vaikutusta ei laskettu mukaan koska joka tapauksessa se haihtuisi 100 – 150 vuoden päästä, kun ojat ei enää toimi ja puut on tehty selluksi josta tehty vessapaperia.  Karumpien soiden toimiminen hiilinieluna oli vain marginaali-ilmiö harvoissa tapauksissa, ja niitä ei otettaisi hiilipörssin ennallistamiskohteiksi.    (Ojasen tutkimukset asiasta  kuulemma oli vielä julkaisematta. Mutta se ei  pidä paikkaansa , kun niitä on julkaistu tästä asiasta jo ainakin v. 2010 ja 2016 . )

    Sitten kun kerroin oman näkemyksen siitä, että puun hyvä kasvu ja haihduttaminen voi jatkua vaikka ojien kuivattava vaikutus heikkenisikin eikä se ojien umpeen kasvu ulotu välttämättä muualla kuin ojien pohjalle, ja hyvin hoidettu kunnostusojitus vesiensuojeluineen ei sekään ole huono vaihtoehto, loppui keskusteluyhteys siihen.

     

     

Esillä 10 vastausta, 231 - 240 (kaikkiaan 809)