Uhanalaisuustaulukon mukaan metsäalueiden umpeenkasvu (mm. metsäniityt rantametsät)oli 2. suurin uhanalaisuutta aiheuttava tekijä (n. 630 , metsien käsittely n. 720 tjsnp.)  Pienialaisten säästöpuuryhmien tekeminen ja säästöpuiden (esim. haapa) jättäminen kuuluu jo metsien käsittelyyn.

Rantametsien jättäminen kokonaan harvennusten ulkopuolelle lisää vesistökuormitusta, kun puiden lehtimassa joutuu vesistöön .

Lahopuuston lisääminenkin on vaiheessa koska esim. eurokannotkin lahoaa vasta vuosien päästä niiden tekemisestä eikä niitä tehty vielä 15 vuotta sitten .

Lehtipuiden väheneminen oli yksi Ely-keskuksen valitusaihe.  FSC- serti ottaa sen melko huonosti huomioon, kun suosittelee jk:n tekemistä; siinähän lehtipuun kasvatus vähenee eikä lisäänny.

Metsäpaloalueiden  /kulojen puute oli myös ”syntilistalla”. Siinä herää kysymys kuka kustantaa ne kulotukset nykyaikana ?  Ely-keskuksella itsellään olis varmaan paljon joutilasta porukkaa, jos talkoilla alettaisiin tehdä kulotuksia ja sen vaatimaa valvontaa ym. Kuten ennen  vanhaan.  Siinä tulisi lisähommaa ja paperien pyörityksen ohelle vaihtelua toimistoihmisille.

Rantametsien jättäminen kokonaan harvennusten ulkopuolelle lisää vesistökuormitusta, kun puiden lehtimassa joutuu vesistöön

Laskisin tämän luontaiseksi kuormaksi, jota metsänomistaja ei ole velvollinen vähentämään. Veikkaisin että tuo on hyvin pieni osa kokonaiskuormituksesta, mutta minulla ei ole lukuja esittää. Lehtipuustosta on kokonaisuudessaan enemmän hyötyä kuin haittaa rannoilla? Pusikkoa voi jättää kustannustehokkaasti sinne, mistä siitä on vähiten haittaa puuntuotannolle.

Kulotusta tehdään ns. luonnonhoitohankkeina erillisrahoituksella. Nytkin oli joku haku käynnissä, en tiedä onko hakuaika päättynyt. Mhy tietää näistä.

Suurin perinnemaiseman ja lehtojen eliöiden uhanalaistaja on maatalous: lehtomaiden raivaaminen pelloiksi ja laiduntamisen loppuminen. Kaikenlaisten hakkuiden tekeminen lieventää tätä kehitystä, mutta ei pysty kokonaan poistamaan, kun talousmetsiä halutaan yleensä kasvattaa tiheinä.

ELY:n perusteet oli kuin olisi lukenut kirjaa ”Metsä meidän jälkeemme”.

Puukilla hyvä pointti: maatalous ei enää hävitä lehtoja, mutta historiallisesti se on lehtojen harvinaisuuden syy.

Myönnän rajallisen ymmärrykseni käsitteen ”luontotyypin uhanalaisuus” kohdalla; jättäisin sen mieluiten kokonaan pois käytöstä. Luontotyyppi ei häviä eikä sen pinta-ala vähene, ellei maankäyttöluokka muutu tyystin toiseksi. Sen ominaispiirteet toki muuttuvat, mutta puhuisin mieluummin elinympäristömuutoksesta ja käyttäisin sen mittarina tärkeiden elinympäristön ominaispiirteiden laatua ja määrää, ja lisäksi niiden lajien määrää ja uhanalaisuutta, joihin muutos kohdistuu, koska luontotyypin uhanalaisuuden asteen mittaaminen on astetta sumeampaa logiikkaa.

””Rantametsien hakkaamattomuus lisää vesistökuormitusta, kun puiden lehtimassa joutuu vesistöön .

Olen Puukin kanssa samaa mieltä.

Puuntuottaja on oman metsänsä paras asiantuntija ja samalla paras ns. luonnonsujelija. Itse ainakin pyrin hakkaamaan kaikki puron varret molemmin puolin ja muutkin vesistöjen reunat tarkasti juuri tuosta syystä että estetään lehtimassan joutuminen vesistöihin. Niitä puroja pitkin ne ravinteet menee isompiin vesiin. Kaikki, jotka vähänkin tuntevat ravinnekiertoa, ymmärtävät tämän.

Toimialaa johtavien (esim. MTK) täytyisi aloittaa hanke noista sertifikaateista irtautumiseksi ja lopulta niiden lakkauttamiseksi. Siitähän niille maksetaan. Typerät rajoitukset lisäävät etupäässä ns. tutkijoiden hyvinvointia paksun tilipussin muodossa mutta puuntuottajalle jää helposti vain mustapekka käteen. Nykyisessä toimiympäristössä mo ei kestä enää yhtään näitä heikennyksiä ja rajoituksia. Avohakkuu on parasta luonnonsuojelua. Tästä voimme varmaan olla kaikki samaa mieltä.