Keskustelut Metsänhoito FSC-standardin uudistaminen

Esillä 10 vastausta, 451 - 460 (kaikkiaan 547)
  • Puuki

    Paitsi hakkuut uhanalaisilla luontotyypeillä – sitä en tunnista.

    Tuota minäkin ihmettelin. Uhanalaisten alueiden säästäminen muka vähentynyt 100 %:sta  n. 7 %:iin.  Jokin vanha käppyrä jossa 15 vuodessa (-99-14)  kaikki metsän monimuotoisuuteen liittyvät tekijät oli vähentyneet murto-osaan entisestä 100 %:sta.    Mikä informaatioarvo tuolla   oli  ?  Siitäkin kuitenkin kävi ilmi, että esitetyt osuudet (paitsi uhanalaisten alueiden hakkuut)  oli lähteneet jo silloin (v. -14 ) nousuun,  esim. säästöpuiden osuus.

    Mikä on tilanne tänään  ? Esim. eurokantojen jättäminen  lisää lahopuuston määrää viiveellä,  lahopuiden määrää on lisätty.   Kulotuksia tehdään niin vähän sen takia , kun se  ei ole mahdollista ; työlästä ja siksi yleensä liian kallista toteuttaa vierastyövoimalla nykyisillä työn hinnoilla . Talkoilla ei juuri enää tehdä missään.

    Kuuluvainen: Puoli milj. mottia isokoista puuta e-puuksi – Mikä osuus siitä on Venäjältä tuodulla FSC- sertifioidulla puulla ?  Siellähän riittää FSC- sertiin , kun jätetään isojen satojen ha:en aukkojen väleihin hakkaamattomia saarekkeita.

    Rane

    ”Miksi tutkija ei saisi olla mukana yritystoiminnassa tai edunvalvonnassa? On hyvä jos tutkijat voivat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja harjoittaa sivutoimista yrittämistä. Näin heidän osaamisensa tulee laajempaan käyttöön.”

    Esim. Jari Aarnio osallistui alaansa sivuavaan yritystoimintaan sivutoimisesti.Osoittautui että se kuitenkin haittasi vakavasti päätoimen kunnollista suorittamista.Ei hyvä.

    Jos metsäalan tutkija haluaa harjoittaa yritystoimintaa niin perustaa vaikka kampaamon niin yrityksen ja objektiivisen tutkimustoiminnan edut eivät mene ristiin kuten esin Pukkalan Arvometsällä.

    A.Jalkanen

    Ajattelin tässä esimerkiksi lääketieteen tulosten kaupallistamista, joka voi olla hyvinkin hyödyllistä yhteiskunnalle. Periaatteessa Arvometsänkin työ on hyödyllistä – tuleehan siitä kokemusta menetelmän toimivuudesta. Asiakkaiden metsät ovat koemetsiä, joiden tuloksia voi taas hyödyntää tutkimuksessa. Kustannustehokasta! Tutkimustoiminnan ihanne olisi kyllä objektiivisuus, mutta todellisuus on usein toista.

    Scientist

    Riippuu vähän tutkimusalasta, miten tutkimusten objektiivisuus ja yritystoiminta samalla alalla istuvat yhteen. Ei liene suurempi ongelma esim. tekniikan eri aloilla, jos professori tutkii ja harjoittaa yritystoimintaa samalla alalla. Ilmeisesti uskoo omiin tutkimuksiinsa.

    Ongelmia on enemmän mm. luonnonsuojeluun liittyvän tutkimuksen piirissä. Jos tutkimusala ja ideologia ovat sama, tahtoo tulla ideologista tutkimusta. Ainakin uskottavuus laajemmissa piireissä vähenee. Nykypäivänä lisäksi eräät tutkija ovat eräänlaisia twitteraktivisteja, mikä vähentää heidän objektiivisuuttaan ainakin  minun silmissäni. Tulee mieleen esim. Sampo Soimakallio ja Seppo Knuuttila Sykestä.

    A.Jalkanen

    Erittäin hyvä pointti Scientist. Tutkijatkin uskovat aina johonkin mutta tutkijan ammatissa olisi olennaista pitää avoinna se mahdollisuus, että on itse väärässä. Näin ei tule hirttäytyneeksi omiin näkemyksiinsä ja tiede voi edetä. Tässä mielessä on erittäin mielenkiintoinen kysymys missä määrin tiede on kunkin kohdalla ideologista. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa on väännetty siitä, onko (uskovaisen) kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkan opetus värittynyttä.

    http://www.jylkkari.fi/2019/02/professorin-ja-opiskelijan-sitkea-kadenvaanto-siirtyyko-tuokon-ja-puolimatkan-taistelu-eduskuntaan/

    Metsuri motokuski

    Nyt Anneli kirjoitti asiaa.  Tuota tutkijoiden ammattiosaamisen ihannointiin pitäisi suhtautua varauksella ja muistaa se että aina tieto ei perustu tutkittuun todellisuuteen. Tutkijakin on ihminen ja muodostaa itsekin usein ennakkoon lähtötilanteen ja myös mieleisen lopputilanteen jonka mukaisesti ohjaa tutkimustaan.  Onhan se täälläkin nähty että aika ohkasilla tutkimuksilla ollaan ratkaisuvaihtoehtoja annettu.

    A.Jalkanen

    Itsekin otan monesti aivan turhaan kantaa täällä ja muilla foorumeilla, vaikka en ole itse perehtynyt asiaan enkä ole sitä selkeästi tuonut esiin. En kuitenkaan väkisin koeta käännyttää ketään omalle kannalleni. Valistuneet lukijat osaavat etsiä tietoa eri lähteistä ja vertailla niitä sekä käyttää myös omaa käytännön kokemustaan ja havaintojaan punninnassa.

    Puolimatka sanoo em. linkin haastelun lopuksi nasevasti:

    ”Puolimatka ei näe ongelmana sitä, että teksteissä käytetään lähteinä muuta kuin vertaisarvioitua tutkimusta. Hän on sitä mieltä, että asiaan perehtynyt ihminen ilman alan koulutusta tai titteliä voi olla kuitenkin asiantuntija.”

    Rane

    ”Puolimatkan esiintymisessä ja teksteissä eniten Tuokkoa tuohduttaa hänen tapansa hyväksikäyttää professuurinsa tuomaa auktoriteettiasemaa oman ideologiansa levittämiseen.”

    Juuri tämä on ongelma joka syntyy kun Pukkalat ja Kuuluvaiset edistävät esim. Ylellä omien bisneksiensä ja sertifikaattiensa asiaa  professorin(ja dosentinkin) statuksella.

    A.Jalkanen

    On se Rane noinkin. Asiantuntijalausunnon antajan tausta olisi hyvä aina lehtijutuissa ja haastatteluissa mainita – varsinkin jos siihen liittyy kaupallinen intressi. Tilanteissa on se ero, että tietääkseni Timo Kuuluvainen ei tienaa asiantuntemuksensa käytöstä, vaan Arvometsän perustivat kaksi muuta Timoa: Kujala ja Pukkala.

    Rane

    Kyllä mutta Kuuluvainen kritisoidessaan PEFC:tä edistää sen kilpailijan FSC:n ja WWF:n (jonka hallintoneuvostoon hän kuuluu) asiaa.

Esillä 10 vastausta, 451 - 460 (kaikkiaan 547)