Idänkauppa oli suurelta osin vaihtokauppaa. Öljyä tuotiin Suomeen. Tuotteet oli ihan kelpo tavaraa. Paitsi joskus oli laatuongelmia. Kun Tiklas valmisti takkeja vientiin , niin venäläiset halusi vastakauppoja ja myivät sille takin vuorikangasta. Kun takkeja toimitettiin sitten Venäjälle, niin palauttivat heikon laadun takia takit ; syynä oli huonolaatuinen vuorikangas.

Banaani valtion ja menneisyyden kannattajien pitää toki muistaa että mahtavan 50-80 luvun Suomen piti pitkälti pystyssä Neuvostoliitto. Ylituotanto ja kaikki muu länteen kelpaamaton tuotanto myytiin hyvään hintaan sinne. Ei tarvinnut perustella mitenkään miten kestävästi on raaka-aineet tuotettu.

Ei Suomi ole ollut ”banaanivaltio” enää 1800-luvun lopun jälkeen.  Kyllä sellun ja paperin valmistus vaatii muutakin osaamista kuin puun kaatamista.

Eihän se itäkauppakaan noin mennyt.  Neuvostoliittoon myytiin sellaista tavaraa, jota he halusivat ostaa ja mistä maksaa.  Eipä varmaankaan voi ketään suomalaista syyttää, jos hinta oli joskus hyvä.  Sillä perusteella nykyäänkin kauppaa tehdään.  Yritetään saada mahdollisimman hyvä myyntihinta suhteessa valmistuskustannuksiin.

Venäjän kauppa on oli Suomelle edullista jo ennen ensimmäistä maailmansotaa,  Maa oli suomalaisen paperin päävientialue ja myyntihinnat hyviä.  Kun itäraja sulkeutui, niin tuli ongelmia, mutta olihan myös länsikauppaa, jonka suhteiden avulla paperillemme avautui uudet markkinat.

Ilman sotien jälkeistä itäkauppaa Suomen teollisuus ei olisi nykyisen lainen globaali ykkösketjun toimija.  Hyvät myyntikatteet sijoitettiin paljolti kehitykseen ja toiminnan laajentamiseen, mikä kantoi sitten firmoja maailmalle.  Tietysti on aloja kuten tekstiiliteollisuus, jonka luontaiset edetykset Suomessa ovat heikommat ja jonka oli mahdotonta korvata itäkauppaansa.

Itsekin olin 1970-luvun alussa pienessä roolissa, kun Nokia alkoi voimalla kehittää elekroniikkateollisuuttaan.  Vuorineuvos oli päättänyt, että nyt satsataan ja lujasti.  Olin silloin rakennusliikkeen johtaja ja minun vastuulleni tuli elekroniikkaosaston toimitalon suunnitteluttaminen ja rakentaminen kohtuuttoman lyhyessä ajassa.  Jutun juju oli se, ettei Nokia tiennyt, mitä siellä oikeasti tehtäisiin.  Tehtiin talo, jossa kaikki oli mahdollista ja pysyttiin aikataulussa.  Työnantajanikin tase parani.  Siinä talossa harjoitetun toiminnan tulosta ovat sitten myöhemmät kännykät ja keskukset.

Sodassa ollut porukka ei kauan aikaillut päätöksenteossa

Miten mahtaa olla tuo luikuripeli ja jk pelleily, joilla ollaan pilaamassa Suomalaista metsänhoitoa. Mistähän syystä jatkuva kasvatus on otettu metsälakiin. Täytyy sille olla painavat perusteet, että metsänhoitoa ohjataan myös siihen suuntaan.

Siirtymä on kuitenkin todellisuutta ja en jaksa uskoa, että jatkuva kasvatus tulee säilymään erillisenä saarekkeena Suomalaisessa metsänhoidossa. Siinä mielessä vapaa tyyli ja kulloisetkin tarpeet vie oikeaan suuntaan. Onhan se havaittavissa jo tällä hetkellä, sisäistäminen kuuluu metsänhoitoon. Kysymys kuuluu, kun sieltä tullaan ulos, ovat myös luontaiset vaihtoehdot aidosti mukana.

En minä ainakaan jaksa uskoa, että olisi huonommasta tai vähemmän tuottavasta vaihtoehdosta kysymys, jos luontainen metsänhoito on mukana ja päähuomio on kuitenkin keinollisessa metsänhoidossa.

Ettekö  ole tavanneet Berzan aloitusta ”Jatkuva kasvatus käytännössä”? Ei tarvita muinaisia esimerkkejä, nyky-aikaan ei tuollaisia töplöksiä pitäisi enää esiintyä.

Luikuripelistä on myös ollut esimerkkejä.Kemeroilla porsastelu ja metsän uudistuksen laiminlyönti eivät saa sympatioita.

Tehdään metsistä hiilinieluja ja jatketaan velaksi elämistä ja pikkupakettien tilaamista Kiinasta. Kauko-Itään pitäisi myös lennättää vuosittain puolimiljoonaa suomalaista pariksi viikoksi lomalle. Kirkossa, jos käy sunnuntaisin, lopuksi palkintona on vielä ikuinen elämä, siellä vartoillaan notkuvin pöydin länsimaista suurkuluttajaa.