Hyvä korjaus AJ., tarkoitin km2, ei tietenkään hehtaareja. Kanadassa palaa metsiä vuodessa 100000ha. Eli Suomi ei voi metsiään museoimalla maailmaa pelastaa.

”Kanadassa hakkuut ovat lähes pääsääntöisesti päätehakkuita, ja metsien hoitoa harvennushakkuin ei juurikaan tehdä. Tähän on useita syitä. Yksi keskeinen syy on, että metsävaroja on runsaasti, jolloin ei ole tarvinnut huolehtia metsävarojen riittävyydestä ja metsienhoidon kautta saavutettavasta puustonkasvun lisäyksestä. Päätehakkuita on riittänyt hakattavaksi, ja toisaalta kaikilla alueilla ei ole ollut juuri käyttöä muulle kuin tukkipuulle. Näinollen ei ole myöskään muodostunut metsänhoidon perinnettä, eli harvennushakkuita ja niiden harvennusmalleja, saati ylipäätään ohjeita harventamisen suorittamiseen.

Tavoitteena on monipuolistaa metsien hakkuita erilaisia tavoitteita palveleviksi.”

”Brittiläisessä Columbiassa (juuri tuolla tämän hetken metsäpaloalueella) nähdään, että harvennuksilla saataisiin poistettua alikasvoksen tyyppistä pienempää ja kuivuessaan paloherkkää puuainesta. Harvennusten avulla metsistä saataisiin myös nopeammin puuta korjattavaksi.”

Samaan aikaan Euroopassa:

”Suomalaismetsistä on myös hakattu (erityisesti harvennuksina) useina vuosina eniten kuitupuuta, joka päätyy paperi- ja selluteollisuuden tarpeisiin eli käytännössä lyhytikäisiksi lukeutuviin puutuotteisiin.”

”Komissio ehdottaa … dramaattista muutosta lyhytikäisiin puutuotteisiin keskittyvässä metsäteollisuudessa.”

”…jatkuvassa kasvatuksessa koko puustoa ei poisteta missään vaiheessa, vaan tehdään yläharvennuksia, joissa kaadetaan lähinnä sahateollisuuden tarpeisiin menevää tukkipuuta.”

Vain hieman kärjistäen: Toisaalla palaa metsä ja pyritään saamaan harvennuskulttuuria alkuun ja sitä varten tarvittaisiin ensin käyttöä pieniläpimittaiselle puulle. Toisaalla paheksutaan puun käyttöä lyhytikäisiin tuotteisiin ja yleinen mielipide kannustaa luopumaan avohakkuusta ja taimikonhoidosta ja siirtymään jatkuvaan kasvatukseen, jotta saataisiin vähennettyä ”pahaa” selluteollisuutta ja metsiin saadaan lisää sitä paloherkkää kuivaa alikasvosmateriaalia ja nykyiset palokatkot (avonaiset alueet) poistettua.

Edit. Surullisinta tässä on jälleen se, että tutkija Mustonen käyttää jutussa Kanadan tilannetta argumenttina Suomen nykyistä metsänhoitoa vastaan (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008099619.html). Jutussa on myös kartta, jossa on laajat keltaiset metsäkatoalueet. Ei kuitenkaan kerrota montako miljoonaa ihmistä alueella jo asuu (mm. Vancouver). Surullista siis se, että faktoja sopivasti yhdistelemällä päästään väärään loppupäätelmään.

Ilmaston muutostahan pyrimme torjumaan juuri pyrkimällä lisäämään metsän kasvua.  Ei siinä luonto mihinkään katoa.

Kanadan Luttonin metsäpaloihin liittyy tutkijan mukaan 1900-luvun alussa rannikolta avohakatut douglaskuusikot ja tuijametsät .  Metsät ei ole ilm. uudistuneet eikä uudistettu  tai maankäyttöä on muuten muutettu.   Lutton sijaitsee 50 ast. leveyspiirillä ja Suomi 60 lev. piiristä ylöspäin joten ei ole samanlaiset olosuhteen senkään takia.    Laaja metsäautotieverkosto ja kuvioittainen vaihtelu ja harvennushakkuiden tekeminen ym. metsänhoito vähentää laajojen metsäpalojen vaaraa täällä.  Ja metsän uudistumisherkkyys ja varsinkin niiden uudistamisvelvoite (kunhan se säilytetään riittävänä) estää aavikoitumisen tosin kuin sademetsävyöhykkeillä.

Ilmastotutkijan huomiot on pääosin ihan oikeita mutta lääkkeet vääriä (metsien suojelu ja hakkuiden tekemättömyys) .  Hiilitaseen kannalta sama tilanne ; paras lopputulos tulee , kun metsän kasvatusta ja kasvua  lisätään eikä vähennetä.  Se on ihan selvä asia.  Ainakin pitäisi olla muillekin kuin suurimmalle osalle metsäalan ihmisistä .