Juupaseipästely jatkuu Hesarissa. Kommentoin.

”Lahjomaton mittaaminen on ainoa peruste”. Sitä valvoo meillä Tilastokeskus ja kansainvälisesti IPCC:n sihteeristö. Kaikki YK:n ilmastosopimuksen jäsenmaat raportoivat samoilla perusteilla. Raportin tarkka sisältö vaihtelee eri maissa sen mukaan mitkä ovat merkittäviä päästöjä ja nieluja ja miten pitkällä niitä kuvaava tutkimus on kussakin maassa.

Sähkön siirtolinjat katsottanee maankäytön luokituksessa rakennetuksi maaksi, vaikka niillä voi kasvaa matalaa puustoa ja pintakasvillisuutta. Jos näin on, niin silloin niistä lasketaan raportoinnissa metsäkadon päästö.

LULUCF-asetuksen vaatimukset tarkistettiin, kun Suomen päästöaikasarja muuttui turvemaiden uuden tutkimuksen myötä. Tarkistuksen seurauksena metsien hiilinielujen tavoite aleni, mutta näyttää siltä, että emme pääse edes tuohon alennettuun tavoitteeseen. Alenevalla päästöuralla olisi syytä pysyä, mikäli aiomme olla hiilineutraali maa vuonna 2050. 2035 tulee melko varmasti liian nopeasti vastaan.

Nyt käydään sitten juupaseipästelyä siitä, kenen tulee maksaa mahdolliset sakkomaksut, jos päästöt eivät vähene tarpeeksi nopeasti. Olemme yhteiskuntana kaikki samassa veneessä ja syyllisiä, ei pelkästään metsäteollisuus raaka-aineen toimittajineen. Päästöt ja nielut ovat kokonaisuus, johon vaikuttaa monta tekijää. Lienee kohtuutonta rajoittaa pelkästään metsien käyttöä tai laittaa sakot metsäsektorin kontolle. Saavatko muut kansalaiset ja elinkeinot jatkaa ilman sanktioita, vaikka ne ovat yhtä lailla osa ongelmaa, tai toiselta kannalta katsoen: osa ratkaisua?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010656474.html

Lisää jappastelua Hesarissa…

”Ei YK:n Ilmastosopimuksen raportointi tietenkään ole aukotonta – on toki mahdollista, että jossain kohtaa vedetään kotiin päin. Kaikki maat kyllä noudattavat periaatteessa samaa IPCC:n ohjeistusta. Maat myös tarkastavat eli auditoivat toistensa raportteja ja menetelmiä. Jos jokin maa ei ole tutkinut riittävästi omia päästöjään, se joutuu käyttämään IPCC:n määrittelemiä oletuspäästökertoimia. Omat kertoimet tuottavat tarkemman tuloksen.

Ymmärtääkseni suurin mittauksen ongelma liittyy tässäkin ketjussa monesti mainittuihin turvemaihin ja laajemminkin maaperän hiilivaroihin. Niissä on suurta vaihtelua ja suuret epävarmuusmarginaalit. Runkopuun osalta keskihajonta voi olla vain muutamia prosentteja suuntaan ja toiseen, kun maaperän hiilessä virhe voi olla kymmenkertainen.

Olenkin hieman kerettiläisesti ehdottanut, että metsien osalta eri maiden hiilinielujen sitoumuksia pitäisi verrata vain maanpäälliseltä osalta. Raportoinnissa voisi silti olla mukana maaperä. Sakkomaksuja tullaan nykysääntöjen mukaan toimittaessa mahdollisesti määräämään hyvinkin epävarmojen mittausten perusteella, mikä ei oikein tunnu reilulta Suomea kohtaan.”

PS. Myönnän että jos turvemaan maaperän päästöt jäisivät pois raportti olisi tarkempi mutta ei kuvaa Suomen päästöjä oikein. Ei metsänieluraportointi tosin ole muutenkaan täydellistä, mm. metsätuhoja ei kai tarvitse huomioida täysimääräisesti päästöinä. Elävän puuston raportti ainakin olisi melko tarkka, koska runkopuuhun voidaan mallittaa latvus ja juuret.