Metsäkatoasetus tuo lisää seurantaa ja ikimetsien kartoitusta metsiimme. Hieman erikoinen tulkinta, kun luulisi että ikimetsien suojelu ja niiden heikentymisen estäminen kuuluisi paremmin laji- ja luontotyyppidirektiivien alle.

Luken Antti Mutanen kirjoittaa MT Metsä -liitteessä metsäkatoasetuksesta että tulkinta ja käytännön soveltaminen ovat vielä kesken. Mikä estää suppeaa tulkintaa eli metsäkadon riskiä aiheutuu vain silloin kun metsä siirtyy toiseen maankäyttöön – metsästä rakennetuksi maaksi tai maatalousmaaksi? Jos tulkitaan näin, seurantaa ei tarvita jokaiselle talousmetsästä hakatulla puuerälle vaan vain pienelle osalle siitä. Meillä on jo olemassa seuranta: kaavoitus, rakennusluvat ja maatalouden tukijärjestelmä, ja nämä varmaan soveltuisivat hieman parannettuina tarkoitukseen.

Lisäksi on oltava kartoitettuina no go -alueet eli ikimetsät joita ei saa hakata. Tähän on ilmeisesti tulossa ratkaisu ainakin Metsähallituksen osalta mutta entä me muut? Sovelletaanko meihin HCV-kartoituksia? Entä korvaukset – maksaako EU ne kun se esti asetuksellaan hakkuut?

Aivan Rane, mutta en ehdottanut tuota, että sellaisenaan siirrettäisiin HCV:t, vaan kysyin miten ne alueet löydetään jos kerran ne on velvoitettu suojeltaviksi. On muun muassa luvattu turvata HCV:t, suojella vanhat metsät ja nyt viimeisimpänä monitorointiasetuksen ikimetsät. Eikö kyse ole kuitenkin pääosin samoista alueista, nimitetään niitä sitten millä nimellä tahansa: vanha metsä, aarniometsä, ikimetsä, HCV. Jos kartoitettaisiin ne, suojeltaisiin ja korvattaisiin maanomistajille, niin voitaisiin lopettaa kiistely siltä osin.

Hesarissakin on keskustelua EU:sta. Miksi EU on jäänyt etäiseksi ja äänestysprosentit vaaleissa alhaisiksi? Kommentoin:

”Jos EU on jäänyt etäiseksi, syytä on EU:n toimielimissä itsessäänkin. EU:n tulisi jakaa avoimemmin tietoa kansalaisille tuottamistaan eduista. Myös valmistelussa olevista asioista: kun valmistelu on salaista, annetaan paljon valtaa lobbareille. Avoin valmistelu toisi valmistelijoiden käyttöön kaiken tiedon asiasta, ei pelkästään lobbareiden näkökulmia.

Esimerkiksi maallemme tärkeän metsäalan sääntelyä on tullut nykyisen komission toimesta enemmän tai vähemmän yllätyksenä. Valmistelu ei ainakaan ulospäin näytä tapahtuvan avoimesti eikä vuorovaikutteisesti. Kaikkea taustatietoa ei saada julkisuuteen missään vaiheessa. Meillä kotimaassa tietoa löytää kun kaivaa työryhmien ja valiokuntien pöytäkirjoja ja hallituksen esityksiä, mutta mistä löytyvät vastaavat EU-dokumentit?

Tärkeistä laeista pitää tehdä kunnolliset vaikutusanalyysit päättäjiä ja suurta yleisöä varten. Ne puuttuivat esimerkiksi ennallistamisasetuksesta tai ainakaan niitä ei annettu julkisuuteen arvioitaviksi. Sama lapsus kävi luonnonsuojelulain valmistelijoille kotimaassa. Ennallistamisasetuksen hyväksyminen jäi salailun takia kiikun kaakun ja luonnonsuojelulakiakin jouduttiin muuttamaan varmuuden vuoksi, kun sen vaikutukset jäivät epäselviksi. Kyllä harmittavatkin päätökset voidaan hyväksyä, kunhan ne tehdään avoimessa ja demokraattisessa prosessissa.”

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010384994.html