Mielenkiintoista on ollut seurata miten  Eu-päättäjät on suhtautuneet ns. ennallistamisasioihin .  Ehdotuksia on tehty suurella mielikuvituksen volyymilla ; mm. rakennuspaikat yms. metsistä maankäytön muutoksella muutetut alueet tulisi siis ennallistaa jossain vaiheessa.     Ensi alkuun tietysti käytännön hommiin ryhtyy mallioppilas Suomi.  Muut maat seuraa perästä – ja pitää (kuten ennenkin) kotimaalleen tyhmiä päätöksiä lähinnä ohjeellisina.    Jos suomalaiset ehtii ensin pilata esim. hyvillä metsänhoitotavoilla saadun kansantaloudellisen hyödyn ja fossiilisten raaka-aineiden korvausmahdollisuudet , niin monien muiden EU-maiden vastaavien alojen yritykset ovat tietysti mielissään ”kehityksestä”.    Eikä pidä unohtaa meppejä S.Pietikäistä ja Modigia joilla on ollut sananvaltaa mutta ei juuri mitään asiallista  tietoa Suomen metsien  tilanteesta.

Petkeles voikin osaltani hälventää tuntojani, joissa koen hämmästyttävää yhtäläisyyttä edesmenneen Neuvostoliiton hallinnon eri neuvostotasavalloissa toteuttamiin aluejakoihin kehitettävien ja näköalattomien alueiden välillä. Esim. suurin osa Karjalan Sosialistisesta Neuvostotasavallasta oli määritelty näköalattomaksi alueeksi. Miten Suomi sijoittuu EU:n aluejaossa?

Suomessa on tällä hetkellä sähkölinjoja yli 14 000 km, ja tulevien vuosien aikana niitä tehdään tuuli- ja aurinkopaneelipuistojen takia vielä yli 5000 km lisää. Pitääkö näin aiheutettu luontokato korvata  ennallistamalla vastaavasti alueita jossain muualla?

Veikkaan ,että paine tuottavien metsien suojeluun vain kasvaa. Tätä en suinkaan toivo ,mutta niin tulee käymään.

Metsänomistajat on kieltämättä laitettu sähkölinjojen osalta melkoiseen maksajan osaan jo pelkästään naurettavan maapohjakorvauksen kautta, joka on käytännössä keskimäärin vain 10 eur /ha / vuosi. Verottajakin katsoo metsän tuoton sentään 10-15 kertaiseksi. Jos nyt pitäisi kaikkien alkaa vielä ennallistamistalkoisiinkin, niin johan herrat Lenin ja Stalinkin tuntuisivat aika reiluilta hepuilta!