Teollisuus ostaa puita myös varastoon. Paras varasto on pystyvarasto, jossa puu pysyy ostajan kannalta hyvässä kunnossa ja kauppakohteet voi kätevästi ketjuttaa.

Edelleenkin on metsän hakkuusopimuksissa määräaika, jonka sisään puut on hakattava, taikka ne periaatteessa siirtyvät takaisin myyjälle ja ostajalla on velvollisuus maksaa kaupan kohteena olevat puut.

Jos talvileimikoita on jo niin paljon, että enempää ei uskalla ostaa, niin mennään sitten näillä keleillä kesäleimikoita.

Naapurin leimikko odotteli ihan viimeisille hetkille asti pystyssä, ennenkuin se tultiin hakkaamaan. Tässä on saman tien varressa samoihin tehtaisiin lähteviä puita muutamissa muissakin leimikoissa. Osa lähti todella liukkaasti. Sorvikuuset ehtivät näköjään odottelemaan autoa.

Tolpainen, sullahan taitaa olla rahapula! Leimikkosi taitaa olla niin pieniä ettei ne ostajia kiinnosta. Vielä jos viisastelulta kerkeät ne hakata ennen kevättä. Voi jäähä ne muutamat kalikat jäähä käsiin kun sahojen varastot täyttyy.

Kyllä sijoituspuolelle pitäisi saada pääomia pois metsästä niin paljon kuin mahdollista. Paras olisi myydä koko roska pois pohjineen, niin pääsisi pienellä verollakin ja pääsisi kilpailuttamaan suuren joukon rahakkaita pääkaupunkiseudun rahamiehiä, niillä on liqviditeettiä, mutta pulaa metsäsijoituskohteista.

Kaada Visakallo ittelles vaan ja tutkaile omia sepustuksiasi, minä en pahemmin henkilöihin meneviä kirjoituksia kirjoittele, paitsi itsepuolustukseksi.

Niin on sinunkin, yrität peruutella, lue kijoituksiasi, jos et muista mitä olet kirjoittanut.