Keskustelut Metsänhoito Etsi 5 virhettä tai enemmän

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 32)
  • sitolkka

    Koivu ja mänty saapuivat ensimmäisenä maahamme. Metsät olivat varmasti todella kauniita ennen synkkiä kuusikoita.

    Tikkula

    <p class=”white-text”>”puuta voi hakkuuvaiheessa olla 200–400 kuutiota hehtaarilla. Kun metsän hakkaa ja rungot keittää selluksi, hiilivarasto purkautuu ja hiili vapautuu taas ilmakehään.</p>
    <p class=”white-text”>Jos siis tavoittelee hiilinielua, pitää katsoa nettovaikutusta eli on otettava huomioon myös varasto. Uuden istutusmetsän pitäisi sitoa hiiltä ensin niin kauan, että menetetty varasto on kurottu takaisin. Vasta sen jälkeen voidaan alkaa puhua lisähiilidioksidia imevästä nielusta.”    KEITTÄÄ SELLUKSI, tohon minulla tökkäsi hesarin journalismi</p>

    A.Jalkanen

    Ranelta aivan oikea havainto. Talousmetsä on talousmetsää, vaikka sitä kasvattaisi ’jatkuvasti’.

    Se on kyllä totta että hiilensidonta sakkaa jossain vaiheessa, jos harvennukset ja uudistamiset lopetetaan, ja metsä alkaa muuttua hiilinielusta hiilivarastoksi. Samalla metsien tuhoherkkyys kasvaa. Mitään äkkinäistä romahdusta ei kuitenkaan pitäisi tulla. Voimme siis lisätä metsien suojelualueita eteläiseen Suomeen ja pidentää kiertoaikoja männiköissä melko turvallisin mielin. Kuusikoita ja turvemaita voi kokeilla kasvattaa ’jatkuvasti’. Sekametsiä ja lehtipuustoja olisi hyvä saada lisää.

    hemputtaja

    Olenpahan käynyt tuossa metsässä. Komeita puita. Taisi joskus Suomen pisin kuusi löytyä sieltä. Huono esimerkki koska on metsikkönä erityistapaus.

    Lupahan sinne tarvitaan eikä syyttä. Nämä makkarankäristys- ja olutpurkki- luontoilijat voivat pysyä kansallispuistoissa.

    Erityistapaus muutenkin. Media aina esittelee hirveitä, hoitamattomiksi jätettyjä, lahoavia kuusikoita aarnimetsinä.

    Löytyy niitä ikiaikaisia männiköitäkin. Tuskin tuolta Inarin järven ympäriltä muita löytyykään.

    Etelämpääkin, tuossakin on yksi kalliometsäkaista ihan ikkunan alla. Ei kannon kantoa, keloja maapuita jne. Vähintään 200 vuotta on saanut olla rauhassa. Kehä III:lle on parisataa metriä. Aihkit vähintään kahden tukin kokoa, mutta kunnon tukkia niistä ei saa. Saattanut siksi säästyä.

    Erikoista se tämä luonnonsuojelualueidenkin suojelu. Jotkut pöljimykset vaativat jopa suojavyöhykkeitä niiden ympärille. Ihan hullua – aikanaan ne on säädöksin rajattu. Ei siihen mitään suoja-alueita enää kaivata. Rehellinen laajennus on sitten asia erikseen.

     

    puunhalaaja

    Hyvin on keskustelussa linjattu. Lisäsin sen painotuksen, että yksityismetsissä pitää jatkaa tiukasti vapaaehtoislinjalla ja asiallisilla korvauksilla. Mitä enemmän suojelu saadaan hoidettua valtion maiden avulla, sen parempi. Itse suhtaudun ihan luottavaisesti suojelupinta-alan kasvuun. Metsänomistajissa kasvaa kaiken aikaa niiden osuus, joille metsällä on muitakin arvoja kuin maksimaalinen puuntuotto. Eikä siinä maksimaalisessa puuntuotossakaan ole pahaa. Parempi on hoitaa istutukset ja raivaukset kunnolla, jos metsänsä talousmetsänä pitää.

    A.Jalkanen

    Björn Wahlroos sanoi äskettäin kirjanjulkistushaastattelussa, että jos osakeyhtiön tavoite on jokin muu kuin omistajien tuoton maksimointi, mennään hakoteille. Hänen mielestään on sitten yhteiskunnan asia asettaa rajoitteet, joiden puitteissa on lupa maksimoida. Verrannollinen asia metsätalouteen: omistajalla on lupa tavoitella parasta mahdollista taloustulosta mutta yhteiskunnan asettamilla rajoitteilla – muun muassa lakikohteiden käsittelyn ja uudistamisvelvoitteen muodossa. Puunhalajaa on kuitenkin oikeassa: yhä useampi maanomistaja asettaa erilaisia ekosysteemipalveluita tavoitteiden eikä rajoitteiden koriin.

    Puuki

    Metsän vuosikasvu hidastuu siten, että n. 120 vuoden ikäisenä metsä kasvaa ,  tiheydestä, kasvupaikasta ja puulajista riippuen, enää n. 50 – 30 % /v.  siitä mitä se kasvaa parhaassa kasvuiässä . Harvennuksin hoidetut metsät kasvaa vanhoina enemmän kuutiota/vuosi kuin luonnonnormaalitmetsät.  Hoitamattoman metsän hiilivarasto voi olla suurempi kuin vast. talousmetsän.  Mutta jos verrataan sitten hiilinielua sillä tavalla, että myös puun käyttö otetaan huomioon, saattaa tilanne muuttua.  Tukkipuun kasvatukseen tähtäävän metsän koko kiertoajan tukkipuuosuus on normaalisti vähintään n. 60  %.  Eli n. 30 % puusta menee sahapuuksi rakentamiseen tjms:een ja jää pidempiaikaiseksi hiilivarastoksi.    Tilanne paranee siitäkin, jos sellutehtaassa valmistetaan muovia ja keinokuituja korvaavia tuotteita,  ja sahanpurusta tehdään vaikkapa biopolttoaineita, kuten jo ainakin St1 tekee Kajaanissa. Sahauksessa tulee sahanpurua n. 5 % tukkipuusta.

    A.Jalkanen

    Olen Puukin linjoilla. Ei meidän kannata alkaa museoida metsiä laajassa mitassa – vain sen verran kuin tarvitaan monimuotoisuuden kohentamiseen ja uhanalaistumiskehityksen kääntämiseen. Jos kaikista metsälajeista vajaa kymmenys on uhanalaisia, vanhojen metsien lajeista osuus on kolme kertaa suurempi eli noin 30 prosenttia.

    MaalaisSeppo

    Mihinkä perustuu Annelin näkemys, että suojelumetsä olisi paras hiilivarasto. Minusta talousmetsät ovat parempia. Ko metsät sitovat tehokkaammin hiiltä kuin suojelumetsät. Lisäksi niiden hiilivarasto kasvaa reippaasti, mahdollisesti suhteessa nopeammin kuin suojelumetsien.

    Puuta parempi hiilivarasto on kivihiili, jonka säilyvyys on ylivoimainen puuhun verrattuna. Cityvihreät sitä Helsingissä tehokkaasti purkavat varastosta.

    Luonnon monimuotoisuus on suojelumetsissä todennäköisesti paremmalla tolalla. Kaikkea ei kuitenkaan saavuttaa, ellei aineellisesta elintasosta tingitä huomattavasti. Helsinki voisi näyttää esimerkkiä.

    A.Jalkanen

    ”Esimerkiksi Vesijaolla on puustoa 850 kuutiota hehtaarilla, paikoin enemmänkin.” (HS jutussa)

    Ekosysteemin perusbiologia sanoo, että jos maan päällä on luonnonmetsässä enemmän hiiltä kuin talousmetsässä, sitä on oltava enemmän myös maan alla.

    Mennäänpäs sitten tiedon alkulähteille, eli siteerataan ”Suomalainen aarniometsä” -kirjan toista kirjoittajaa Petri Keto-Tokoita:

    ”Vuonna 2013 ilmestynyt yhteispohjoismaisen tutkimushankkeen loppuraportti summaa uudet tutkimustulokset seuraavasti: Vanhojen metsien uskottiin aiemmin olevan tasapainossa siten, että hiilivaraston koko ei muuttuisi. Toisinaan on myös oletettu, että vanhat metsät muuttuvat hiilen lähteiksi lisääntyneen myrskyistä ja hyönteisistä johtuneiden tuhojen takia. Uudempien tutkimustulosten perusteella vanhat metsät ovat kuitenkin hiilinieluja. Biomassan hiilivaraston kasvu jatkuu pitkään – kenties satoja vuosia – vaikkakin kasvunopeus heikkenee metsän ikääntyessä. Myös maaperän ja lahopuuston hiilivarastot näyttäisivät kasvavan metsän ikääntyessä.

    Vanhojen luonnonmetsien elävään ja kuolleeseen biomassaan on sitoutunut valtava määrä hiiltä, hehtaaria kohden paljon enemmän kuin talousmetsien metsiköihin. Mikäli tällainen metsä hakataan, seurauksena on hiilidioksidin vapautuminen ilmakehään. Avohakkuun jälkeen metsä muuttuu päästölähteeksi 15–30 vuodeksi.”

     

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 32)