Huh-huh on sanottava tuosta aloituksen tekstin 35 euron tuntihinnasta. Jotain kertoo kyllä se, ettei esimerkiksi puun ajoon käytettyä maastokelpoista perustraktoriakaan ole valmistettu 30 vuoteen. Onko sen nosturikaan ollut muutoin katsastettu ja tehty 10-vuotistarkastukset, mitkä pitää urakointikäytössä tehdä? Jos ei, silloin rikotaan työturvamääräyksiä.

Viimeisimpien Työtehoseura TTS urakoinnin hintatietojen mukaan hakkuutyön hinnaksi on keskimäärin muodostunut 10,4 – 14 e/kuutolle, puun siirtoajon hinnan vaihteluväli on ollut 5-6,7 e/kuutiolle, tuntityönä ollut 41-57 e/tunnissa. Ja tuossa on koko koneskaalan tutkimusta…

MAKSETUILLA tehokkailla käytettynä ostetuilla edullisilla metsäkoneilla työskentelevät tutut aliyrittäjät ovat todenneet useasti, että jollain 16 euron kuutiohinnalla (sis hakkuu+ajo) ei niidenkään tehokkuudella ole järkevää tehdä mitään ensiharvennuksella, paitsi jos haluaa tehdä talkoita. Polttoaineen kulutuksen erokin on suhteessa maataloustraktoripohjaiseen mitätön. Ja eräskin yrittäjä totesi, että 25 000 euron motoon meni edellisellä hakkuukaudella 11 000 euroa huolto/korjauskuluihin. Eikä kyseessä olleet mitkään erikoisosista johtuvat kulut…vanhojen letkujen ja tiivisteiden vaihtoja, sekä ketjua/laippaa…

Pienet ja traktoreihin perustuvat koneet ovat Ruotsissa yleisempiä kuin täällä, mutta sielläkään ne eivät ole yrittäjäkalustoa, vaan varakkaiden isopinta-alaisten metsätilojen omatoimikalustoa.

Juuri näin. Hyvähän se on metsäkonemiesten kehuskella, kun itse kehuvat ja onhan heillä tuhti isäntä teollisuus ja varma maksaja metsänomistaja. Metsänomistajan kannalta tilanne on kuitenkin vaikea. Puun hinta on luokattoman alhainen. Sitä painavat kalliit korjuun kustannukset. Harvennukset menevät jo talkoiden puolelle ja että niistä selvitään, on maksettava tukiaisia.
Kaikkinensa puukaupassa ja korjuussa kysymys on valtavista tulonsiirroista metsänomistajalta teollisuuden ja metsäkonemiesten, eli pystykaupan järjestelmän hyväksi.
On kyseenalaista arvostella metsänomistajan pyrkimyksiä saada kustannuksia alennettua ja saada puulle parempaa hintaa. Metsäomistajat yksittäisinä toimijoina, metsänomistajat yhteenliittyminä ja omien organisaatioiden kautta, siihen kyllä pystyvät. Tässä mielessä teollisuuden pystykaupan järjestelmä ei tähän hintahuutoon pysty vastaamaan.

Syy nykyiseen järjestelmään on pääsääntöisesti metsäyhtiölähtöistä, ei koneyrittäjäpuolelta tulevaa. Realiteetti on kuitenkin se, että myös yrittäjät ovat halunneet tehokkaampia ja kestävämpiä koneita, jotta tulosta tulisi. Esimerkiksi aikoinaan Einari Wigren alkoi itse kehittämään tehokkaita ja ennenkaikkea kestäviä koneita, kun kyllästyi tappelemaan heikkojen konemallien kanssa. Tuloksena syntyivät Ponssen metsäkoneet.

Mitä tulee maataloustraktoreiden työllistämiseen metsässä, on siinä monta tässäkin keskusteluketjussa mainittua muttaa. Lisäksi yksi mutta on se, että metsissä työskentelystä kiinnostuneita maanviljelijöitä on enää vähän. Maatalouden koneellistuminen on menossa keskieurooppalaiseen suuntaan, eli tilalla ei välttämättä edes ole traktoria, vaan palveluja ostetaan yrittäjiltä. Ja heidän kalustonsa on niin järeää, ettei sitä metsään voi viedä. Pienempiä traktoreita käyttävät karjatilat taasen tarvitsevat traktoreita ympäri vuoden omassa käytössä.

Pahin ongelma metsäkoneyrittäjillä on kausityöllisyys ja vajaa kapasiteetin käyttöaste, sekä taksojen pysyminen liian alhaalla (tuhdit metsäyhtiöiden isännät osaavat kilpailutuksen). Koneita on liikaa ja töiden määrä heittelee aivan liiaksi ympäri vuoden. Osasyynä on puun tuoreusvaatimus (ja puuvarastojen korkokustannus), enää ei vanhan ajan malliin tehty katkottua kuitupuuta varastoihin, vaan aina tarpeen mukaan hakataan. Parhaalla pakkaskaudellakin saattavat koneet seisoa.

Ja mitä tulee ensiharvennusten surkeaan kantohintaan, nyt on maksussa viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan taimikonhoitojen rästit, ensiharvennusten keskikoko on laskenut, eikä sitä ennakkoraivuullakaan järeytetä. Silloin on ymmärrettävää, että se näkyy kaikkien puun myyjien hinnoissa. 80luvulla ensiharvennettiin parhaiden metsänhoito-oppien mukaan syntyneitä metsiä. Nyt tarjolle tulee myös niitä metsiä, joissa ei ole tehty mitään taimikonhoitoja tai ne on tehty vajavaisesti. Ja kaikki metsäomistajat kärsivät.

Tuossa mitä ”kusessa ollaan” kirjoitti on totisinta totta. Tänä päivänä konekustannukset maksetaan hakattavan / ajettavan litrakoon mukaan. Jos esim. ensiharvennuksen tuurikohtainen hakkuumäärä on laskenut niin paineita kuutiohinnat korotukseen on olemassa.

Itse olen tiedustellut urakoitsijoilta kuinka he kuutiohinnan määrittävät niin vastaus on ollut että pienemmät litrakoot hinnoitellaan huonoimpien leimikoiden mukaan. Se on siis tavoite. Kuinka kukin urakoitsija tähän pääsee on neuvottelutulos yhtiön ja urakoitsijan välillä.

Siihen uskon että ne jotka hoitavat metsiään kunnolla maksavat osaltaan hoitamattomien metsien kustannukset kohonneilla korjuukuluilla. Ennen maksettin urakoitsijoille raivaamattomien leimikoiden osalta lisämaksua, mutta sekin on pudotettu pois. Se miksi tähän päädyttiin oli syy yhtiöiden välisessä kilpailussa ja siinä että isännät eivät olleet lisämaksua valmiita maksaamaan. Nyt sitten hintaluokkaa korotettiin ja lisäkustannukset laitettiin kaikkien maksettavaksi.

Tuonne hintahommiin sanon että yrittäjä metsurin raivaamaan tai moottorisahahommiin saa kyllä vielä 30€/h+ALV. Kun ei ole kovin pitkät kulkumatkat yms. Tahti on työssä hyvä ja jälki sellaista kun toivotaan, tunneissa ei ole istumatunteja. Tosin tekevät parityönä, niin kulkukulut puolitttuu.

Tuohon Vaaran hommaan sanoisin että hän on kyllä hyvällä asialla, mutta ei laivaa käännellä tuolla tavalla äkkinäisesti. Nyky tilanne on pitkän historian tulos. Jos jossain on menty väärälle ladulle ei voida kuitenkaan yhtäkkiä hypätä umpihankeen. Jos muutoksia halutaan niin sekin vaatii oman aikansa.

Terveisin: Korpituvan Taneli