Laki 412 / 1967 Määräsi aikalailla metsiuien käsittelystä, eikä tietääkseni siihen tullut merkittäviä muutoksia ennen tätä nykyistä typerää nuoren metsän avohakkuuta puoltavaa lakia.
Ennen nykyistä metsälakia kasvatus-ja uudistushakkuut oli erotettu erillisiksi . Uudistuskypsyyden määritti iän tai kasvupaikan ja puulajin mukainen min. rk-läpimitta. PPA ei saanut kasvatushakkuissa alittaa tiettyjä kasvupaikkaluokan mukaan määräytyvää p-alaa, jotta metsä ei olisi jäänyt vajaatuottoiseksi ; silloin tuli uudistusvelvollisuus voimaan. Ja päätehakkuissa uudistumiseen ja vakiintuneen taimikon aikaan saamiseen ei saanut kulua yhtä kauan aikaa kuin nykyään on mahdollista .
Jatkuva kasvatus oli 70 -luvulla oiva tapa hankkia valtiolta mp-rahat taimiin, muokkaukseen ja istutukseen pohjoisissa maakunnissa. Rankalla tukkihakkuulla metsä vajaatuottoiseksi ja sitten odotus 5 vuotta, jonka jälkeen toteutuikin kauniisti ”metsästä saadut kantorahatulot eivät ylitä kaksinkertaisesti viljelyn aiheuttamia kustannuksia”, ja sitten avohakkuu ja viljely erittäin jykevällä veronmaksajan tuella”. Moraalitonta arkea siinä missä Suomen Kuvalehdelläkin, julkaisu jättää seuraamatta uutisiansa, mikä on alkeellinen journalismin virhe — ”Metsät kuolevat kuuden vuoden kuluessa” — nyt on kulunut tuosta uutisesta jo aika monta 6 v. jaksoa–mikseivät kuolleet?? Lukijat odottavat yhä vastausta. Maailman laajuisesti löytyy esimerkkejä,jopa tuhansia vuosia vanhoja, kuinka parhaan puuston jatkuva poiminta lopulta hävittää metsän perimää korvaamattomalla tavalla. Tätä ei jatkuvan kasvatuksen ajatolla tajua. Metsälakien valvonnasta on tullut julkisuuteen aivan liian negatiivinen kuva, puhumalla asiat yleensä selvisivät keppi heilui aniharvoissa yksityistapauksissa.
Taviokuurna sen tietää. Noin juuri tehtiin ja ”Lapin laki” rustattiin juuri tuon asian eteenpäin rullaamiseksi. Siellä on muuten vieläkin isoja pinta-aloja, jotka olisivat kuuluneet tuon järjestelmän piiriin, mutta kun ei millään ehditty, kun täytyi ryypätä ja juhlia ilmaiseksi saaduilla rahoilla.
Metsiä koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa on taannuttu keskiaikaan. Vaikka käytettävissä on yli satavuotinen, erittäin tarkka ja monipuolinen metsäntutkimusaineisto, monisukupolvinen käytännön kokemus, ja lähes kaikkeen pystyvä tekniikka, julkinen keskustelu ja jopa päätöksenteko perustuvatkin vain uskomuksiin, auton ikkunasta nähtyyn, ja joihinkin henkilökohtaisiin katkeruuksiin.
Enpä olisi vielä parikymmentä vuotta sitten uskonut tällaista aikaa Suomessa näkeväni!
Mitähän se meidän super-Jätkä jättikään lapin metsätaloudelle…muka täällä opetti ainoana osaajana! Jälkeen taisi jäädä vain punainen katkeruus. Nii no puolustuksena jätkälle. Lapinlain kohteisiin ois tarvittu kumisaappaat ja nehän ei ransitin varusteisiin kuulunut. Jätkällä jäi läksyt lukematta lapinlain kohalta vai reputitko? Siihen reppuun tuskin saa tukittua ees maanantain lapin kansaa. Vinoilua…no joo…toisellapuolen tietämätöntä julistusta kansankynttilältä… älä pahastu vaan ota opiksi ni reppu kevenee…
Rankalla tukkihakkuulla metsä vajaatuottoiseksi ja sitten odotus 5 vuotta, jonka jälkeen toteutuikin kauniisti ”metsästä saadut kantorahatulot eivät ylitä kaksinkertaisesti viljelyn aiheuttamia kustannuksia”
Siinä on sen aikainen valvonta epäonnistunut kun noin on käynyt. Muistaakseni 3 edellisen vuoden hakkuutulokin piti laskea mukaan sen Lapinlain aikaan. 5 vuotta aiemmin tehty vajaatuottoiseksi hakkuu olisi aiheuttanut heti sanomista ja uudistamisvaatimuksen. Mutta eipä sitä kaikkia hakkuita ole pystytty tietysti valvomaankaan. Nykyään voitasiin valvoa jos olisi samanlainen tarve. Nyt valvotaan varmaan jonkin muun syyn takia.
Tuo Puukin vanhan metsälain määritelmä vajaatuottoisesta tuntuu hyvältä määritelmältä ja tuntuisi riittävän myös jatkuvan kasvatuksen osalta. Tuskin on tarvetta mennä uuden metsälain lakirajoille, jota voidaan pitää jo metsän hävittämisenä.
Uudessa metsälaissa mennään PPA lakirajat edellä ja sen lisäksi runkoläpimittaluokat poistettiin. Riittäisi hyvin Puukin vanhat rajat ja että lakirajojen sijaan otettaisiin taimistot. Säästettävät hyvät taimistot, niitähän metsissä riittää ja muodostuu koko ajan lisää. Tuskin niiden muodostamiseen on uutta metsälakia tarvittu. Vanha oli riittävä taimistojen synnyttämiseen. Oleellista on, että metsää voidaan säästää, ei hakata kesken kasvuisena, niin kuin tällä hetkellä tehdään ja hyvienkin jk. mallien ohessa, uutta metsälakia käytetään säälimättä bisnekseen.
Wanha. Minkälainen käsitys sinulla on ”Lapin laista”? Tiettävästi se oli käytössä pyöreät 20 vuotta ja tilastojen mukaan vajaatuottoisten kuvioiden puusto oli keskimäärin 40 kiintoa. Puuttomat alueet eivät ole näissä lukemissa.
Mitenkähän ne metsät olivat niin vähäpuustoisiksi muodostuneet? Kaikkiaan lain mukaan uudistettiin 160 000 hehtaaria, mutta vielä jäi paljon uudistumatta.
Ei se, että on Wanha, eikä se, että on Lapissa joskus elänyt, tee kenestäkään mitään sellaista ”Gurua”, joka voisi tyrmätä esim koko valtakunnan metsien tietojen perusteella tehtyjen tilastojen lukemat.
Henkilökohtaisesti olen tutustunut esim. ”Lapin metsien käsittely”- koulutuksessa niihin metsiin, joissa oli tehty kaiken mahdollisen tiedon ja käsityksen mukaan sekä virheitä, että käsittelyitä, joilla oli päästy hyviin tuloksiin. Metsät olivat kaikki valtion omistuksessa ja mukana oli mm. Metsäntutkimuslaitos.
Minkähän takia lapin metsät olivat vielä siinä vaiheessa niin heikkokuntoisia? Isoja kantoja kyllä oli, mutta puusto näytti aivan jätemetsältä lähes joka paikassa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.