Korjuun kuluista saa kuitin se joka korjuun maksaa. Silloin voi myös sen kulun vähentää tuloista. Ei ole vaikeaa. Omistusoikeus leimikosta hakattaviin puihin voi siirtyä myös vasta , kun puut on maksettu; eli miten on sovittu. Yleensä omistus muuttuu hakattaessa, (kun kannon ja puun välistä poistetaan puru), jos ei muuta sovita.
Niin montako kauppaa olet tehnyt, niin että omistusoikeus on vaihtunut vasta maksettaessa ja olet itse vastannut laadusta ja katkonnasta. Puut ovatkin menneet välitykseen ja raakkeja on tullut 5%, jotka on vähennetty tilistäsi. Älkää viitsikö jauhaa epätosia, kyse ei ole silloin pystykaupasta vaan hankintakaupasta.
Pari pystykauppaa olen tehnyt sillä sopimuksella. Ei se vaikuta muuhun kuin siihen, että varmistuu kauppahinnan saaminen, jos ostaja on esim. vähän ”heikossa hapessa” taloutensa suhteen. Hankintakauppa on eri asia. Raakkeja en ole joutunut kustantamaan kuin yhden kerran n. 2 % tukeista , kun kauppa oli tehty omana toimituskauppana. Välityskauppa on sekin oma juttunsa. Täällä toimii yksi ostaja joka maksaa kauppahinnan motomitalla ja vastaa itse mahdollisista vähennyksistä sahamitoissa tulevista raakeista. Se tapa on kilpailuetu heillä.
Joka paikassa on omat käytäntönsä, ei kaikki kaupat Suomessa mene aina kuten Tolopaisella tai kellään mullakaan. Sulla on kummalllinen luulo, että kaikki toimisi siten kuin sinun pienissä ympyröissäsi.
Mhy:n puunkorjuupalvelulla oli ainakin aiemmin paikoitellen juuri tuo ongelma, että mo ja urakoitsijat saivat korvaukset motomitasta, mutta mhy eli toiminnan järjestäjä sai korvauksen tehdasmitasta. Joissain tapauksissa varmaan edelleen.
Meidät on näemmä jaettu jollain perusteella kahteen kastiin: osan nimimerkki näkyy mustana ja osan harmaana.
Täällä toimii yksi ostaja joka maksaa kauppahinnan motomitalla ja vastaa itse mahdollisista vähennyksistä sahamitoissa tulevista raakeista. Se tapa on kilpailuetu heillä.
Tätä ”kilpailuetua” on kyllä pidä kuitenkaan myyjän kannalta ainakaan aina varmana. Puukin kuvaama kauppatapa johtaa helposti siihen, että kuitukasaan saattaa joutua helposti ns rajatapaukset.
Voi pelkistetysti sanoa, että sahan katkonta antaa yleensä paremman tuloksen. (mäntyleimikoissa lengotkin tyvitukit saattavat kelvata) Tänä vuonna kuitenkin harvennusleimikoissa sahan ja yhden konsernin tukkiprosentit olivat lähes identtiset ja toisen konsernin taas erittäin paljon alhaisemmat. (selittelivät huonolla puunlaadulla)
Pystykaupassa on mahdollista saada korjuu kuitille eli laskulle, se myös järjestyy, tuskin kuitenkaan kaikilla toimijoilla. Muilta osiltaan kauppa toteutuu kuten pystykaupassa.
”Rajatapauksia” voi joutua kuitukasaan ihan jokaisessa kauppatavassa, varsinkaan jos ei kukaan valvo hakkuuta mitenkään. Ko. ostaja toimitti sahan mittalistan pyynnöstä minulle josta näkyi leimikon tukkien raakki%. Ihan norm. n. 4 % oli tullut heillä motolla tehtyä raakkeja.
Palaan vielä Erkki Lähde osioon; Erkki kävi pelastamassa oikeuksiaaan käräjillä puolustaneen mo :n suljetulta osastolta. Oikeudessa Metsäkeskuksen ”metsätohtoreille” ei riittänyt omat keinot tuomioon vaan siihen haettiin Tapion tuomari avustamaan. Outoa tuo metsänomistajien oman mafian toiminta. Hakkuukiellon peruste oli yläharvennus. Metsä oli tosi hyvässä kasvussa.
Onhan noita ollut. Aikoinaan oli eräällä kylän ukkelilla ollut tapana kuin harsien hakata sieltä täältä ja lupakuvioita laajemmin. Ja eikun rauhoitukset päälle ja pokasaha naulaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.