Tottahan puukaupan ja korjuun hintayhteistyö, samoin metsänomistajien puuntoimitus-sopimukset, ovat kiellettyjä alueita, mutta voihan niihin tavan metsänomistaja puunmyyjä vaikuttaa. Pyytää laskulle, siinä alkavat oikenemaan ja vertautumaan.
Noista vapaista markkinoista voi ajatella niinkin. Jakaa tavaraa liikkeestä ulos ja ilmoittaa asiakkaalle, loppukäyttäjä maksaa.
Minä olen yleensä pyytänyt lisää hintaa puille, en mitään laskuja ole huomannut kysellä. Myös työnantajalta olen neuvotellut yleensä lisää palkkaa, en laskuja.
Tuskin on tarkoituksen mukaista, jos korjuuketjut olisivat metsänomistajajärjestön hallinnassa. Vapaa kilpailu siinäkin mielessä olisi paikallaan.
Eikös entinen Metsäliitto ole tämäntyyppinen laitos? Ainostaan senkin ”ahneet” omistajat (metsänomistajat) ovat asettaneet sille tulospaineet, jotta osuuskorot olisivat mahdollisimman korkeat. Tulos täytyy kuitenkin maksimoida ja raaka-aineen hankinta ei tee siinä poikkeusta.
Jovainin valitus korjuun ja alv:n vähennysoikeuden puuttumisesta johtuu kaikesta päätellen siitä, että saisi omalle koneelleen paremmin töitä. Muuten ei ole ymmärrettävissä väittämä vähennysoikeuden autuaallisuudesta, jossa ei ole todellisuuspohjaa.
Korjuun keskittäminen mo:a järjestön omistukseeen johtaisi tietysti samaan tilanteeseen kuin ML:n tapauksessa. Korjuun hinnat nousisi monopolin takia jotta osingonjakoon riittäisi pelimerkkejä paremmin.
Metsäliitto tai mikä Group nyt lienee on kyllä mielenkiintoinen putiikki. Toimii tietysti markkinoilla kuten muutkin toimijat. Pörssiyhtiöt jakavat voittoa osinkoina, ML jakaa voittoa osuuskorkona jäsenilleen.
Jos on tarkoitus pitää hakkuutulot sijoituksena, on hyvä vaihtoehto myydä ML:lle, jos hinta on edes jotenkin linjassa muiden tajousten kanssa ja jättää rahat osuuksiin. Jos taas on tarkoitus käyttää rahat vaikka ranskan rapean ajoneuvon hankintaan, kannattaa puuta myydä eniten maksavalle.
Ajatusleikkinä voisi ihmetellä, mitäpä jos ML toimisikin niin, että maksaisi jäsenilleen enemmän puusta ja jakaisi vähemmän osuuskorkoina.
Äärimmäinen malli olisi ”omakustannusperiaate”, eli ei tuottaisi voittoa, vaan maksaisi aina puusta sen hinnan, jolla saavutettaisiin nollatulos.
Viime vuonna ML osti puuta 36 miljoonaa kuutiometriä ja konserni tuotti voittoa 849 miljoonaa euroa.
Jos yksinkertaistaen ajatellaan, että voitto olisi nollattu ja siirretty ostetun puun hintaan, niin ML olisi voinut maksaa kaikille ostamilleen kuutioille 24€ enemmän.
Nyt olisi Jovainkin tyytyväinen ja joku konttaisi yötä päivää haavikossa stihlin kanssa , eikä misään olisi yhtään keppiä pystyssä.
Kuinkahan paljon ML konsernin pörssiyhtiöt maksoivat osinkoja verrattuna osuuskorkoihin? Niillähän on velvollisuus maksimoida osakkeen arvo ja sen tuotto. Jos näitä ei olisi, voitonjako olisikin vapaampaa ja voitaisiin tehdä noin kuten Planter esitti. Sotkisiko tämä kuitenkin liikaa puumarkkinoita? Ehkä niillä on hiljainen sopimus että kukaan ei ala häiriköidä.
Tolopainen ja Visakallo: Ei palvelujen, tässä tapauksessa korjuun ohjaaminen laskulle tarkoita sitä, etteikö myös puusta kilpailla. Myös puusta kilpaillaan ja myös puu on vapaassa tarjonnassa. Kuin myös valinnanvapaus, hyväksyykö tarjouksen (vaihtoehtoinen) ja missä muodossa hyväksyy. Myös puusta on maksettu paremmin.
Olikohan mistään kotoisin tämäkään, että asiakasta (puunmyyjä) harhautetaan uskomaan korjuun kahden kertaisesta perinnästä ja vielä kolmatta kertaa hyvitetään verolle. En ole hyväksymässä pystykaupan korruptiota laskelmia, toimin mieluummin suoran puukaupan ja korjuun puolesta. Sitä puoltaa myös Planderin ML esimerkki.
Kuka koettaa harhautta ja ketä? Oikeaa sumutuksen töplöstystä, jota pakon omaisesti tulee ketjussa jos toisessa. Ei tuollainen propaganda mene läpi mihinkään, eikä tarvitsekaan.
ML- putiikki on malliesimerkki mo itsensä omistaman laitoksen selviytymisestä. Ostossa on käytössä kilpailukykyiset hinnat, jälkitilit,puu markkinat ja jäsenedut.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.